Santiago ja viimeiset kesäpäivät

Taas on ehtinyt viikko vierähtää edellisestä päivityksestä, vaikka lupailinkin latailla Santiagon-kuvia piakkoin. Tässä kuitenkin nyt jokunen kuva ja vähän muutakin juttua niin Santiagosta kuin viime viikonkin riennoista.

Viime viikonloppuna vierailin siis Chilen pääkaupungissa Santiago de Chilessä. Reissu ei ollut niitä kaikkein suunnitelluimpia, ja kuten matkatessa usein sattuu, koko mahdollisuus tuli eteeni hieman yllättäen.  Yksi itävaltalainen vaihtarikaverini oli nimittäin menossa itävaltalaisen kaverinsa chileläisen kaverin syntymäpäiville Santiagoon (jos kuulostaa monimutkaiselta, niin sitä se olikin) ja pyysi minua mukaansa ajatellen, että ventovieraiden chileläisten pippaloille olisi mukavampi mennä kaksin kuin yksin. Niinpä minä perjantai-iltana totesin, että ainahan sitä yhden tuntemattoman chileläisen juhlille voi lähteä, ja viikonloppusuunnitelmani olivat kerralla valmiit. 

Lopulta meitä suuntasi lauantaiaamuna Santiagoon kahden sijasta neljä, silla kaksi kaveriamme halusi myös lähteä päiväksi pääkaupunkiin. Valparaísosta menee busseja Santiagoon vartin välein ja edestakainen matka maksaa noin 6-7 euroa, joten reissuun lähteminen ei ole mikään suuri kynnys. Puolentoista tunnin bussimatkan jälkeen olimmekin hieman pöllämystyneinä keskellä lähes kuuden miljoonan asukkaan suurkaupunkia, ja luonnollisesti suuntasimme ensimmäisinä syömään. Lounaan jälkeen päätimme kierrellä läheisessä Gabriela Mistral -kulttuurikeskuksessa, ja vaikka itse keskus ei ollut kovin erikoinen, oli vierailu yksi päivän hauskimmista hetkistä. Keskuksen piha on nimittäin paikallisten nuorten suosima paikka harjoitella erilaisia tansseja, ja (koska emme nähneet tuttuja lähettyvillä) päätimme pyytää yhtä porukkaa opettamaan jotain meillekin. Lopputuloksesta en osaa sanoa muuta kuin että ainakin meitä ohjanneilla chileläisillä oli hauskaa.

Tanssia Gabriela Mistral -kulttuurikeskuksen pihalla
Santiagossa - yllä itse prot

 

Iltapäivällä päätimme suunnata turisteina samantapaiselle ilmaiselle kävelykierrokselle kuin johon olin jo Valpossa ottanut osaa. Opastettu kierros osoittautui hyväksi päätökseksi, sillä suurkaupungissa kävely helteellä oli uskomattoman uuvuttavaa ja porukkamme aloitekyky nollassa. Kierroksella myös näimme aika kattavasti Santiagon keskustan (ihan hieno, mutta olen edelleen tyytyväinen että asun Valpossa) ja kuulimme taas mielenkiintoisia faktoja Chilestä – esimerkiksi sen, että katolisessa maassa abortti ei ole vieläkään laillinen ja avioerokin sallittiin vasta muutama vuosi sitten. Kierroksen jälkeen minä ja itävaltalainen kaverini suuntasimme kaupan kautta aiemmin mainitun chileläisen tutuntutun syntymäpäiville, jotka pidettiin esikaupunkialueella kerrostalon kerhohuoneessa. Varsin paikallisessa porukassa saimme ainakin harjoitella espanjan puhumista riittämiin. Teemana juhlissa oli hieman meksikolaisittain Tequila-fiesta, ja varsin pian kävikin ilmi, ettei suurin osa juhlijoista kaivannut jatkopaikkaa ollenkaan. Yöksi menimme syntymäpäiväsankarin kämppään monen muun juhlavieraan tavoin.

Santiagon katunäkymää
(kuvaan ei sattunut edes yhtään kulkukoiraa ;))

Sunnuntaina päätimme vielä aamiaisen jälkeen lähteä chileläisen tuttumme ja tämän kaverin kanssa kiipeämään Santiagon korkeimmalle kukkulalle, San Cristobalille. Ylämäkeen kävely oli hellesäällä uuvuttavaa, mutta näkymä ylhäällä todella palkitsi: koko kaupungin lisäksi laelta näki kaupunkia jylhästi ympäröivät Kordilleerit. Maisemien ohella saimme kävellessämme kokea urheilujuhlan huumaa, sillä viime viikonloppuna Santiagossa järjestettiin Etelä-Amerikan maiden väliset urheilukilpailut (paikalliset kuvailevat tapahtumaa Etelä-Amerikan olympialaisina), ja sunnuntaina kaupungin kaduilla kilpailtiin pitkänmatkan pyöräilyssä. Ennen kotiinlähtöä kävimme vielä porukalla syömässä, ja samalla tapasin myös lappeenrantalaisen kaverini, joka on vaihdossa Santiagossa – Karjalan murteen kuuleminen keskellä Santiagoa toi kieltämättä kotoisan olon J

Saludos desde San Cristobal!

Viikonloppureissun jälkeen alkuviikko kului aika rauhallisissa merkeissä opiskellen ja urheillen, mutta keskiviikosta lähtien reipastuin jälleen jalkautumaan kaupungille lähes joka ilta. Erityisen mainitsemisen arvoinen tapahtuma oli perjantaina, kun eräs meksikolainen vaihtari järjesti Chilen viimeisen virallisen kesäpäivän kunniaksi koko porukallemme asadon, chileläisen grillijuhlan. Paikka ei juuri olisi voinut olla hulppeampi: kerrostalon suurelta kattoterassilta näki niin Tyynenmeren, tilkkutäkkimäisesti kukkuloille levittäytyvän kaupungin kuin tietysti täydeltä terältä paistavan auringonkin. Aloitimme grillailun jo hyvissä ajoin iltapäivällä ja jatkoimme pitkälle yöhön, ja päivän aikana tutustuin myös moniin uusiin kasvoihin niin chileläisistä kuin meistä vaihto-oppilaistakin. Illalla tähtitaivaan alla salsaa tanssiessa, kitaraa soitellessa ja chileläisiä lauluja opetellessa tunnelma ei olisi voinut juuri enää parempi olla.

Chileläinen kesäherkku - makeutettua jääkylmää
valkoviiniä meloonista nautittuna

Grillailua asadolla

Kattoterassinäkymiä grillijuhlilta

Viime viikon kohokohtiin kuului myös sunnuntaina pienellä porukalla tekemämme vaellus läheisessä kansallispuistossa sijaitsevalle La Campana -vuorelle. Kaikkia vaelluskuvia en ole joutanut kuitenkaan vielä koneelleni laittaa, joten niitä luvassa seuraavalla kerralla. İHasta luego!

Sanakirjoja ja sansanoita

Nyt on ensimmäinen varsinainen kouluviikko takana, ja kuten viimeksi lupailinkin, ajattelin sen kunniaksi tällä kertaa mainita muutaman sanasen itse opiskeluista muun tarinan ohessa. Juttu kuitenkin alkoi hieman paisua, joten päätin tällä kertaa jättää viikonloppureissuni uutiset seuraavaan kertaan.

Käymäni koulu on siis noin 10 000 opiskelijan Universidad Tecnica Federico Santa Maria, jonka pääkampus sijaitsee täällä Valparaísossa. Koulu on yksityinen, ja ainakin kaikkien paikallisten kommenteista päätellen erittäin arvostettu. Suurin ero Suomessa opiskeluun verrattuna on kieli: opiskelu täällä tapahtuu täysin espanjaksi myös meidän noin 40 vaihtarin osalta. Niinpä olen muiden vaihtarien tapaan valinnut suurimman osan kursseistani humanististen aineiden osastosta – niin sanottuja ”oikeita” kursseja eli oman osastoni (tuotantotalouden) kursseja minulla on tällä hetkellä tasan yksi. Olisin mielelläni ottanut toisenkin, mutta monille kursseille ei oteta vaihto-opiskelijoita ja useat menivät nopeasti täyteen. Näin ollen yhden tutakurssini, Administración de las Empresas, lisäksi opiskelen psykologiaa, henkilöstöhallintoa sekä Chilen politiikkaa ja historiaa kahdella eri kurssilla. Pitkän sumplimisen jälkeen onnistuin järjestelemään lukujärjestykseni niin, että näillä näkymin minulle jää niin keskiviikko kuin perjantaikin täysin vapaiksi. Tosin vastapainona on sitten tuntien aloitus joka päivä tasan kahdeksalta ja opiskelu pitkälle iltapäivään, mutta pidennetty viikonloppu on kuitenkin aina pidennetty viikonloppu ;)

Yliopistoni mereltä päin

Ensimmäinen viikkoni ei ole ollut kovin täysi, mutta talon tapoihin tutustuminen on tehnyt siitä astetta haastavamman: suurella kampuksella juoksennellessa ja luokkia etsiessä on tullut hieman fuksimainen olo. Sisällöltään ainakaan humanistiset kurssit eivät ole vaikuttaneet erityisen vaikeilta ja monet kiinnostavat ihan aidostikin, mutta tunneilla espanjan puhuminen ja luennoitsijoiden ymmärtäminen on välistä kuin hakkaisi päätä seinään. Joillain luennoilla on tullut jopa koominen olo, kun on ollut luokan ainoa ulkomaalainen ja tuntuu, että tunnin ainoa täysin minulle auennut osuus on ollut nimenhuuto… Muut sansanot (Santa Marían opiskelijoista käytetty lempinimi) ja henkilökunta ovat kuitenkin olleet hyvin avuliaita, ja monesta pulmasta on selvinnyt koiranpentumaisella ilmeellä ja selityksellä "Soy de intercambio". Auringonpaisteisella kampuksella haahuilu muiden vaihtarien kanssa ei ole muutenkaan tähän mennessä tuntunut yhtään hullummalta!

Yleisesti opiskelu täällä on melko samanlaista kuin Suomessa. Luennoilla joutuu tosin olemaan läsnä yleisesti hieman enemmän ja tunnit ovat vähän virallisempia, esimerkiksi kahvikuppeja niillä ei harmi kyllä juuri näe. Luokassa myös keskustellaan hieman tottumaani enemmän (onhan se kiva esittää mielipiteensä espanjaksi esimerkiksi McDonaldsin menestymisestä Boliviassa) ja kirjoitetaan paljon muistiinpanoja käsin. Suurin ero päivittäisissä opiskeluissa on ehkä aikataulu, sillä opetus täällä jatkuu iltayhdeksään ja tauot ovat suomalaisia lyhyempiä. Keskellä päivää on kuitenkin lounaalle ja erilaisille koulun järjestämille urheiluaktiviteeteille varattu pidempi tauko, jolla itse esimerkiksi olen kokeillut salsatunteja. Yksi hieman vähemmän merkittävä, mutta suomalaisittain oudolta tuntuva ero on myös koulun vartiointi: täällä kampusalueemme on tiukasti aidattu ja jokaisella portilla vartijoita on ainakin kaksin kappalein, vaikka koulu on kaukana kaupungin keskustasta.

Iltalenkkimaisemia Valposta

Opiskelun ohella olen toki ehtinyt puuhata tällä viikolla muutakin. Maanantai-iltana juhlimme esimerkiksi porukalla erään vaihtarin synttäreitä, ja tiistai-illan käytin lenkkeilyyn. Keskiviikkona niin minulla kuin saksalaisella kämppiksellänikin oli vapaapäivä, joten päätimme heittäytyä vaihteeksi täysin turisteiksi – ja mikäpä sen parempi tapa kuin mennä opastetulle turistikierrokselle. Vaikka olimme nähneet kaikki kierroksella esitellyt paikat etukäteen, antoi kierros hyvän kokonaiskuvan uuden kotikaupunkimme historiasta ja opetti paljon uutta. Mielenkiintoista oli esimerkiksi tietää, että ennen Panaman kanavan rakentamista Valparaíso oli yksi Etelä-Amerikan rikkaimmista kaupungeista, ja että nykyään hyvin vaarallisena pidetty satamakortteli oli ennen maanjäristyksissä rapistumista kaupungin loistokas keskusta. Kierroksella selvisi myös esimerkiksi kotikaupunginosamme, iloisen kukkulan, nimen alkuperä: nykyisin maailmanperintöalueena tunnettu taiteilijakaupunginosa oli aikoinaan täynnä ilotaloja, jossa erityisesti merimiehet tapasivat vierailla. Viereinen kukkula, Cerro Concepción, oli sitten monine kirkkoineen synninpäästöä varten…

Kämppikseni kanssa kokkaamani illallinen terassilla

Sano hei Rambolle! Uusi perheenjäsenemme, vuokraemäntäni pojan lemmikki, asuu onneksi talon ulkopuolella...

Turistikierroksen lisäksi historia- ja kulttuurituntemukseni on kasvanut tällä viikolla myös toisella tavalla, sillä kahtena iltana olemme käyneet pitkiä keskusteluja uuden chileläisen kämppikseni kanssa. Kaverini on sivistänyt minua muiden muassa chileläisestä musiikista ja maan tärkeimmistä jalkapallojoukkueista, ja hänen ansiostaan minulle myös selvisi, että joulukuussa Chilelle valittu uusi presidentti astui virkaan viime tiistaina täällä Valparaísossa. Jälkeenpäin vähän nauratti, miten pimentoon sitä ilman uutisia jääkään: virkaanastujaisissa vieraili tärkeitä henkilöitä Etelä-Amerikan eri maiden presidenteistä myös Suomea edustavaan Tarja Haloseen, ja ilman kämppistäni olisin vain ihmetellyt, että onpa keskikaupungilla paljon poliiseja… Kämppisteni ohella myös vuokraemäntäni ja tämän poika ovat tulleet minulle viikon aikana paremmin tutuiksi, ja jutellessamme ja kokkaillessamme heidän seurassaan talossa alkaa olla jo kotoinen fiilis: porukkamme tuntuu jo lähes perheeltä.

Viime viikolta riittäisi kerrottavaa myös viikonlopulta, mutta kuten alussa mainitsin, en viitsi venyttää tätä yhtä päivitystä aivan loputtomiin. Mainospalana voin kuitenkin mainita, että vietin viikonloppuni pääkaupungissa Santiagossa, joten stay tuned for that!

İBuenas ondas!

Tässä se nyt tulee – uunituore ja ihka ensimmäinen blogipostaukseni täältä Chilen Valparaísosta. Tosiaan, tasan viikko on jo ehtinyt vierähtää siitä kun saavuin tänne Valpoon ah-niin-virkistävän 30-tuntisen matkan päätteeksi. Onnekseni minulla on myöhäiselle päivitykselle parempiakin tekosyitä kuin laiskuus tai kiire, sillä ennen sopivan adaptorin löytämistä en pystynyt kannettavaani täällä lataamaan. Seuraavassa kuitenkin viimeisimmän viikkoni kuulumisia ja kohokohtia tiivistetysti.

Kuten arvata saattaa, ensimmäinen viikko täällä on vierähtänyt aika lailla paikkaan tutustuessa ja käytännön asioita hoitaessa. Jo heti toisena päivänäni menimme chileläisen tutorini ja tutorryhmäni kanssa rekisteröimään viisumini, toisena päivänä tutustuimme yliopistoon ja kolmantena päivänä ilmoittauduimme koulun järjestelmässä kursseille. Uusi yliopistoni on juuri niin vaikuttava kuin kuvissa näyttää - korkea kivirakennus jyrkänteellä Tyynenmeren rannalla - ja esimerkiksi pääruokalasta koulun katolta voi ihailla niin merta kuin kaupunkiakin. Vaikutuksen tekivät myös koulun lukuisat, ilmaisiksi käytettävissä olevat urheilutilat ilmaisista tanssitunneista uima-altaaseen. Itse koulun aloittamisen ajatteleminen aiheutti kuitenkin hienoista hengenahdistusta, sillä opiskelu on kokonaan espanjaksi ja paikalliset täällä puhuvat espanjaa luotijunaakin nopeammin.

Universidad Tecnica Federico Santa Marian tuta-siipi ;)

Yksi viikon tärkeimmistä asioista luonnollisesti oli asunnon etsintä, sillä olin varannut hostellin vain muutamalle yölle. Onneksi en ollut ongelmani kanssa yksin, ja pian päätimmekin etsiä asunnon yhdessä erään saksalaisen vaihtarin kanssa. Asuntoja löytyi helposti kadulla olevien ilmoitusten ja kavereiden vinkkien avulla, joten itse etsimistä vaikeammaksi asiaksi osoittautui tietää, mitä haluaa: opiskelijoita asuu täällä niin itse Valparaísossa, viereisessä Viña del Marissa kuin näiden kahden kaupungin välimaastossakin, eikä valinta paikkojen välillä ole itsestään selvä. Viimekädessä teimme päätöksemme chileläisten asuttaman, koulun lähellä sijaitsevan talon ja keskustan opiskelijoille huoneita vuokraavan hostellin välillä. Lopulta voiton vei keskusta lähinnä asunnon hulppean kattoterassin ansiosta, ja paikka onkin vaikuttanut heikkoa nettiä lukuun ottamatta mukavalta – mitäpä sitä muuta voisi odottaakaan, jos asuu iloisella kukkulalla paratiisilaaksossa (Cerro Alegre en Valparaíso) ;). Minun ja saksalaisen kaverini lisäksi talossa asuu ainakin yksi chileläinen opiskelija, joten espanjaakin saamme varmasti harjoitella riittämiin.

Iloisen kukkulan maisemia

Vaikka viikon aikana on tullut hoidettua paljon käytännön asioitakin, on se tuntunut melko lomalta. Hieman yllättäen meillä ei torstain jälkeen ollut enää orientaatio-ohjelmaa, ja niinpä päivät ovat kuluneet muihin vaihtareihin ja kaupunkiin tutustuen. Valparaíson keskustan värikkäiden taiteilijakorttelien lisäksi olen ehtinyt vierailla rantalomakohde Viñassa ja kauempana lahdella sijaitsevassa Concónissa, jossa kävimme parin muun vaihtarin kanssa ihailemassa merenrannalla sijaitsevia dyynejä ja viettämässä muutama tunti rannalla. Vaihtariporukalla olemme käyneet myös esimerkiksi merellä kajakoimassa ja ihmettelemässä samalla rannan lähellä loikoilevia merileijonia. Yöelämääkin on tullut nähtyä niin Viñassa kuin Valpossakin, sillä vaihtareille järjestettyjen rantabileiden lisäksi lähdimme perjantaina katsastamaan pienemmällä porukalla paikallista elämänmenoa. Tunnelma ainakin vierailemallamme terassilla kaupungin yllä oli loistava, ja illan edetessä huomasin ennen pitkää opettelevani chileläistä slangia paikallisen kaveriporukan avustuksella.

Concónin dyynejä - taustalla Valparaíso

Valpon merileijonia

Kaiken kaikkiaan siis tähän mennessä tunnelmat ovat olleet loistavat – buenas ondas, kuten chileläiset asian ilmaisevat. Kaupunki on uskomattoman kaunis, ja kaduilla ja kuppiloissa aikaansa viettävät chileläiset tekevät siitä eloisan mutta samalla rennon. Tunnelmia näin alussa on parantanut myös halpa hintataso sekä aamusta iltaan paistava aurinko, joka vie mielestä viimeisimmätkin kylmien suihkujen tai hitaan netin aiheuttamat ärsytykset. Myös muut opiskelijat ovat vaikuttaneet todella mukavilta, ja kuuden hengen porukalla olemme jo ehtineet varata lennot vaellusmatkalle Patagoniaan, Etelä-Chileen, huhtikuun alussa. Yhtä kaikki tuntuu, että tästä on hyvä aloittaa varsinaiset opiskelut – kirjoitan niistä lisää sitten seuraavassa. Palaamisiin!