Vaihto-oppilaselämä on aika tunnettua
jatkuvasta reissauksesta, ja itsekin huhtikuun alun tien päällä vietettyäni
päätin vastapainoksi pysytellä edelliset viikot visusti täällä Valpon
lähiseuduilla. Matkustaminen on toki
aina hauskaa, mutta niin sanottu ”tavallinen elämä” täällä avaa toisaalta
mahdollisuuksia tutustua lähemmin paikallisiin, nähdä kavereita, urheilla ja
saattaa koulutyötkin välistä ajan tasalle. Tässä tilkkutäkkipäivityksessä yritänkin
koota viime viikkojen kohokohdat ja huomiot enemmän tai vähemmän yhtenäiseksi
kokonaisuudeksi ja lopussa kerron vähän tulevien viikkojen suunnitelmista.
Maintencillon rantaa viikonloppuretkellä |
Koulunkäynnin osalta olemme nyt siis
ainakin taas päässeet aloittamaan opiskelut lähes neljän viikon tauon jälkeen.
Yksikään täysin normaali kouluviikko ei täälläpäin maailmaa kuitenkaan näytä
mahdolliselta: lakon jälkeinen viikko kutistui omalta osaltani kaksipäiväiseksi
vappuvapaan takia, ja tällä viikolla meillä oli taas uusi – onneksi nyt vain
vajaan päivän kestävä – kansallinen lakko. Erinäisten viivästysten vuoksi
rehtorimme on nyt päättänyt muuttaa myös virallista lukukausiaikataulua niin,
että viimeinen koulupäivä onkin heinäkuun puolivälin sijaan vasta 8. elokuuta.
Ymmärrettävästi me vaihtarit emme itke ilosta, mutta onneksi ”intercambio” on
osoittautunut aikamoiseksi taikasanaksi ja opettajat järjestävät meille omia
aikatauluja niin, että voimme lopettaa opiskelut kutakuinkin heinäkuun alussa.
Pakko silti myöntää, että eurooppalaiseen järjestykseen tottuneena epävarmat aikataulut ja palautuspäivien
muuttaminen häiritsevät minua hieman, mutta maassa maan tavalla. Kaikesta huolimatta olen kuitenkin
päässyt jo tekemään ensimmäisen kokeeni ja kirjoittamaan sivukaupalla
historiaesseitä espanjaksi, joten aivan laiskana täällä ei enää ole oltu. Ensi
viikolla olisi myös edessä kaksi tenttiä ja esseiden palautuksia, joten voipi olla,
että pian sitä itsekin toivoo uusia tenttipäivien viivästyttämisiä.
Koulutunteja enemmän olen viime
viikkoina oppinut Chilestä ja sen kulttuurista viettäessäni aikaa chileläisten
kaverieni kanssa. Olen esimerkiksi vieraillut kahden kaverini kotona Viña del
Marin lähiössä Villa Alemanassa, ja varsinkin toisen luona sain nähdä
chileläistä kulttuuria oikein perinteisesti: kaverini kutsui minut luokseen
sunnuntailounaalle, ja tämähän ei tarkoittanut vain parin tunnin ruokailua ja
kotiinlähtöä (kuten suomalaisena ajattelin) vaan koko päivän kestävää syömistä,
kahvinjuontia, juttelua, syömistä, politiikkaa ja lisää syömistä paitsi
kaverini, myös tämän perheen, sisarusten poika- ja tyttöystävien sekä perheen
serkkujen kanssa. Päivä oli kuitenkin todella hauska ja myös oikea kielikylpy
espanjasta paikallisella murteella. Kyseinen kaverini on tulossa ensi
lukukaudeksi Suomeen vaihtoon, ja mietinpä itsekseni, millainen kulttuurishokki
pohjoinen maailmankolkkamme mahtaa hänellekin olla...
Kavereideni ja chileläisen
kämppikseni kanssa jutellessani olen myös saanut paremman käsityksen Chilen
yhteiskunnasta ja sen ongelmista, esimerkiksi kalliista ja heikkotasoisesta
koulutuksesta. Paikallisten mukaan esimerkiksi peruskoulussa vielä
viimeisilläkin luokilla oppilailla on yleisesti ongelmia luetunymmärtämisessä,
mikä luonnollisesti haittaa yliopistoon siirtymistä varsinkin, kun Chilessä ei
ole lukioita peruskoulun ja yliopiston välillä. Yliopistokoulutus puolestaan on
hyvin kallista: kuulemani mukaan esimerkiksi vaihto-yliopistonikin
kuukausimaksut ovat suuremmat kuin keskituloisen perheen kuukausitulot.
Koulutuksen lisäksi Chilen toinen suuri yhteiskunnallinen ongelma on tuloerot,
jotka olen saanut itsekin kokea aika läheltä. Tehdessäni vapaaehtoistyötä
lähellä tulipaloalueita, vain parin kilometrin päässä kämpältäni sain nähdä
Valparaíson, jossa ihmiset asuvat ahtaissa taloissa, laittavat ruokaa ilman
juoksevaa vettä ja jossa on normaalia olla 17-vuotias kahden lapsen äiti.
Yhteiskunnan toiseen ääripäähän sain tutustua vain päivää myöhemmin, kun
menimme kaverini chileläisen kaverin grillijuhlille Viña del Mariin alueelle,
jossa ihmiset asuvat tilavissa taloissa, ajavat BMW:illä ja lomailevat
Euroopassa. Olin toki lukenut jo ennen Chileen tuloani suurista elintasoeroista
ja katsellut omaisuuden jakautumista Gini-käyrällä, mutta kontrastin kokeminen
käytännössä pisti sanalla sanoen hiljaiseksi.
Vappupiknikin valmistelua |
Ei mummon munkkeja voittanutta, mutta kyllä nämäkin ihan hyvin onnistuivat ;) |
Chileläisten kavereiden lisäksi minun
on tullut vietettyä viime viikkoina melko paljon aikaa myös vaihto-oppilasporukassamme,
joka alkaa tuntua jo mukavan tiiviiltä tiimiltä. Yksi kuluvien viikkojen
mielenpainuvimmista tapahtumista porukassamme oli esimerkiksi itävaltalaisen ja
meksikolaisen tytön yhteissynttärit, jonne keksimme ostaa yhteislahjana
stripparin esiintymään (katolisessa maassa sellaista ei muuten ole helppoa
löytää). Muista illoista mainitsemisen arvoisia ovat ainakin tämän viikon
tulipalon vuoksi järjestetyssä chileläisten bändien rock-konsertissa vierailu
sekä paikalliseen salsabaariin tutustuminen. Juhlimisen lisäksi meillä on
kuitenkin myös tervehenkisiä aktiviteetteja, sillä olemme esimerkiksi ottaneet
tavaksi kokoontua erään koulun lähellä asuvan meksikolaisen vaihtarin talolle
joka maanantai päivätauon aikaan lounastamaan. Jokainen saa vuorollaan esitellä
oman maansa ruokakulttuuria kokkaamalla koko porukalle, ja tähän mennessä
olemme jo maistelleet meksikolaisia, ranskalaisia ja serbialaisia herkkuja.
Itse kuittasin suomalaisen lounaan – ja samalla levitin suomalaisen opiskelijavapun
ilosanomaa, täällä kun vappu ei ole kovin merkittävä juhla – järjestämällä vappupäivänä
vaihtariporukallemme ja muutamille chileläisille kavereilleni suomalaisen
vappupiknikin. Aivan autenttiseen tunnelmaan emme päässeet, sillä piknik
jouduttiin huonon sään vuoksi (täällä satoi ensimmäisen kerran vaihtoaikanani
sitten juuri vappupäivänä) pitämään kavereideni talon kattoterassilla. Teekkarilakkien
ja puiston puuttumisesta huolimatta kaverini olivat tosi innoissaan suomalaisesta
perinteestämme ja ainakin tekemäni perunasalaatti, lihapullat ja munkit menivät
hyvin kaupaksi. Seuraavana vuonna yritän sitten houkutella kaverini Suomeen
juhlimaan wappua pitkällä kaavalla a la lappeen Ranta ja teekkarit ;)
Suomalainen vappupiknik al intercambio |
Vapusta huolimatta Chilessä tunnelmat
eivät ole kovin keväiset. Pari viikkoa sitten täällä vaihdettiin virallisesti
talviaikaan, ja niinpä nyt pimeä tulee jo kuuden aikaan illalla, mikä Suomen
toukokuun valoisiin iltoihin ja kevättunnelmaan orientoituneena vaatii
totuttelua. Pilvisinä päivinä lämmittämättömissä taloissa on myös hyisevän
kylmä. Toisaalta lämpötila riippuu täysin auringosta, sillä aurinkoisina
päivinä edelleen voi kulkea ympäriinsä shortseissa. Tämän saimme huomata myös
viikko sitten lauantaina, kun teimme päivän kestävän minimatkan Valparaíson
pohjoispuolen rannoille ja kalastajakyliin. Kävelimme mielettömän kaunista
rantaa pitkin lähes parikymmentä kilometriä Horcónin pikkukylästä Maintencilloon,
ja auringon porottamana päivänä syksystä ei ollut tietoakaan. Kun päivän
lopuksi sai vielä syödä tuoretta kalaa auringonpaisteisella terassilla
merinäköalalla, olimme kämppikseni ja ruotsalaisen kaverini kanssa aika
lomafiiliksissä.
Ai mikä syksy? |
Edellisten viikkojen tapaan vielä alkavan
arkiviikon tulen kuluttamaan enemmän tai vähemmän rauhallisissa merkeissä
täällä Valparaísossa. Ensi viikon torstaina asioihin tulee kuitenkin muutos,
sillä lähdemme viettämään saksalaisen kämppikseni ja yhden ruotsalaisen tytön
kanssa toukokuun lomaviikkoa Boliviaan ja Peruun. Matkan jälkeen tiedossa on
taas kiireiset ajat, sillä koulun tenttien ja töiden lisäksi kämppikseni kanssa
tulemme muuttamaan kuun lopussa uuteen asuntoon (ei sillä, että tässä mitään
vikaa olisi ollut, mutta kun sitä pääsee useamman kaverin kanssa kimppaan ja
vielä säästää rahaakin niin miksipä ei). Bolivian-matkan kuulumisista ja lomaviikoista
turinoita luvassa kuitenkin myöhemmin – tältä erää ¡hasta
luego!