sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Arkea ja aktiviteetteja Valpossa

Vaihto-oppilaselämä on aika tunnettua jatkuvasta reissauksesta, ja itsekin huhtikuun alun tien päällä vietettyäni päätin vastapainoksi pysytellä edelliset viikot visusti täällä Valpon lähiseuduilla.  Matkustaminen on toki aina hauskaa, mutta niin sanottu ”tavallinen elämä” täällä avaa toisaalta mahdollisuuksia tutustua lähemmin paikallisiin, nähdä kavereita, urheilla ja saattaa koulutyötkin välistä ajan tasalle. Tässä tilkkutäkkipäivityksessä yritänkin koota viime viikkojen kohokohdat ja huomiot enemmän tai vähemmän yhtenäiseksi kokonaisuudeksi ja lopussa kerron vähän tulevien viikkojen suunnitelmista.

Maintencillon rantaa viikonloppuretkellä

Koulunkäynnin osalta olemme nyt siis ainakin taas päässeet aloittamaan opiskelut lähes neljän viikon tauon jälkeen. Yksikään täysin normaali kouluviikko ei täälläpäin maailmaa kuitenkaan näytä mahdolliselta: lakon jälkeinen viikko kutistui omalta osaltani kaksipäiväiseksi vappuvapaan takia, ja tällä viikolla meillä oli taas uusi – onneksi nyt vain vajaan päivän kestävä – kansallinen lakko. Erinäisten viivästysten vuoksi rehtorimme on nyt päättänyt muuttaa myös virallista lukukausiaikataulua niin, että viimeinen koulupäivä onkin heinäkuun puolivälin sijaan vasta 8. elokuuta. Ymmärrettävästi me vaihtarit emme itke ilosta, mutta onneksi ”intercambio” on osoittautunut aikamoiseksi taikasanaksi ja opettajat järjestävät meille omia aikatauluja niin, että voimme lopettaa opiskelut kutakuinkin heinäkuun alussa. Pakko silti myöntää, että eurooppalaiseen järjestykseen tottuneena epävarmat aikataulut ja palautuspäivien muuttaminen häiritsevät minua hieman, mutta maassa maan tavalla. Kaikesta huolimatta olen kuitenkin päässyt jo tekemään ensimmäisen kokeeni ja kirjoittamaan sivukaupalla historiaesseitä espanjaksi, joten aivan laiskana täällä ei enää ole oltu. Ensi viikolla olisi myös edessä kaksi tenttiä ja esseiden palautuksia, joten voipi olla, että pian sitä itsekin toivoo uusia tenttipäivien viivästyttämisiä.

Koulutunteja enemmän olen viime viikkoina oppinut Chilestä ja sen kulttuurista viettäessäni aikaa chileläisten kaverieni kanssa. Olen esimerkiksi vieraillut kahden kaverini kotona Viña del Marin lähiössä Villa Alemanassa, ja varsinkin toisen luona sain nähdä chileläistä kulttuuria oikein perinteisesti: kaverini kutsui minut luokseen sunnuntailounaalle, ja tämähän ei tarkoittanut vain parin tunnin ruokailua ja kotiinlähtöä (kuten suomalaisena ajattelin) vaan koko päivän kestävää syömistä, kahvinjuontia, juttelua, syömistä, politiikkaa ja lisää syömistä paitsi kaverini, myös tämän perheen, sisarusten poika- ja tyttöystävien sekä perheen serkkujen kanssa. Päivä oli kuitenkin todella hauska ja myös oikea kielikylpy espanjasta paikallisella murteella. Kyseinen kaverini on tulossa ensi lukukaudeksi Suomeen vaihtoon, ja mietinpä itsekseni, millainen kulttuurishokki pohjoinen maailmankolkkamme mahtaa hänellekin olla...

Kavereideni ja chileläisen kämppikseni kanssa jutellessani olen myös saanut paremman käsityksen Chilen yhteiskunnasta ja sen ongelmista, esimerkiksi kalliista ja heikkotasoisesta koulutuksesta. Paikallisten mukaan esimerkiksi peruskoulussa vielä viimeisilläkin luokilla oppilailla on yleisesti ongelmia luetunymmärtämisessä, mikä luonnollisesti haittaa yliopistoon siirtymistä varsinkin, kun Chilessä ei ole lukioita peruskoulun ja yliopiston välillä. Yliopistokoulutus puolestaan on hyvin kallista: kuulemani mukaan esimerkiksi vaihto-yliopistonikin kuukausimaksut ovat suuremmat kuin keskituloisen perheen kuukausitulot. Koulutuksen lisäksi Chilen toinen suuri yhteiskunnallinen ongelma on tuloerot, jotka olen saanut itsekin kokea aika läheltä. Tehdessäni vapaaehtoistyötä lähellä tulipaloalueita, vain parin kilometrin päässä kämpältäni sain nähdä Valparaíson, jossa ihmiset asuvat ahtaissa taloissa, laittavat ruokaa ilman juoksevaa vettä ja jossa on normaalia olla 17-vuotias kahden lapsen äiti. Yhteiskunnan toiseen ääripäähän sain tutustua vain päivää myöhemmin, kun menimme kaverini chileläisen kaverin grillijuhlille Viña del Mariin alueelle, jossa ihmiset asuvat tilavissa taloissa, ajavat BMW:illä ja lomailevat Euroopassa. Olin toki lukenut jo ennen Chileen tuloani suurista elintasoeroista ja katsellut omaisuuden jakautumista Gini-käyrällä, mutta kontrastin kokeminen käytännössä pisti sanalla sanoen hiljaiseksi.

Vappupiknikin valmistelua

Ei mummon munkkeja voittanutta, mutta kyllä nämäkin ihan hyvin onnistuivat ;)

Chileläisten kavereiden lisäksi minun on tullut vietettyä viime viikkoina melko paljon aikaa myös vaihto-oppilasporukassamme, joka alkaa tuntua jo mukavan tiiviiltä tiimiltä. Yksi kuluvien viikkojen mielenpainuvimmista tapahtumista porukassamme oli esimerkiksi itävaltalaisen ja meksikolaisen tytön yhteissynttärit, jonne keksimme ostaa yhteislahjana stripparin esiintymään (katolisessa maassa sellaista ei muuten ole helppoa löytää). Muista illoista mainitsemisen arvoisia ovat ainakin tämän viikon tulipalon vuoksi järjestetyssä chileläisten bändien rock-konsertissa vierailu sekä paikalliseen salsabaariin tutustuminen. Juhlimisen lisäksi meillä on kuitenkin myös tervehenkisiä aktiviteetteja, sillä olemme esimerkiksi ottaneet tavaksi kokoontua erään koulun lähellä asuvan meksikolaisen vaihtarin talolle joka maanantai päivätauon aikaan lounastamaan. Jokainen saa vuorollaan esitellä oman maansa ruokakulttuuria kokkaamalla koko porukalle, ja tähän mennessä olemme jo maistelleet meksikolaisia, ranskalaisia ja serbialaisia herkkuja. Itse kuittasin suomalaisen lounaan – ja samalla levitin suomalaisen opiskelijavapun ilosanomaa, täällä kun vappu ei ole kovin merkittävä juhla – järjestämällä vappupäivänä vaihtariporukallemme ja muutamille chileläisille kavereilleni suomalaisen vappupiknikin. Aivan autenttiseen tunnelmaan emme päässeet, sillä piknik jouduttiin huonon sään vuoksi (täällä satoi ensimmäisen kerran vaihtoaikanani sitten juuri vappupäivänä) pitämään kavereideni talon kattoterassilla. Teekkarilakkien ja puiston puuttumisesta huolimatta kaverini olivat tosi innoissaan suomalaisesta perinteestämme ja ainakin tekemäni perunasalaatti, lihapullat ja munkit menivät hyvin kaupaksi. Seuraavana vuonna yritän sitten houkutella kaverini Suomeen juhlimaan wappua pitkällä kaavalla a la lappeen Ranta ja teekkarit ;)

Suomalainen vappupiknik al intercambio

Vapusta huolimatta Chilessä tunnelmat eivät ole kovin keväiset. Pari viikkoa sitten täällä vaihdettiin virallisesti talviaikaan, ja niinpä nyt pimeä tulee jo kuuden aikaan illalla, mikä Suomen toukokuun valoisiin iltoihin ja kevättunnelmaan orientoituneena vaatii totuttelua. Pilvisinä päivinä lämmittämättömissä taloissa on myös hyisevän kylmä. Toisaalta lämpötila riippuu täysin auringosta, sillä aurinkoisina päivinä edelleen voi kulkea ympäriinsä shortseissa. Tämän saimme huomata myös viikko sitten lauantaina, kun teimme päivän kestävän minimatkan Valparaíson pohjoispuolen rannoille ja kalastajakyliin. Kävelimme mielettömän kaunista rantaa pitkin lähes parikymmentä kilometriä Horcónin pikkukylästä Maintencilloon, ja auringon porottamana päivänä syksystä ei ollut tietoakaan. Kun päivän lopuksi sai vielä syödä tuoretta kalaa auringonpaisteisella terassilla merinäköalalla, olimme kämppikseni ja ruotsalaisen kaverini kanssa aika lomafiiliksissä.


Ai mikä syksy?

Edellisten viikkojen tapaan vielä alkavan arkiviikon tulen kuluttamaan enemmän tai vähemmän rauhallisissa merkeissä täällä Valparaísossa. Ensi viikon torstaina asioihin tulee kuitenkin muutos, sillä lähdemme viettämään saksalaisen kämppikseni ja yhden ruotsalaisen tytön kanssa toukokuun lomaviikkoa Boliviaan ja Peruun. Matkan jälkeen tiedossa on taas kiireiset ajat, sillä koulun tenttien ja töiden lisäksi kämppikseni kanssa tulemme muuttamaan kuun lopussa uuteen asuntoon (ei sillä, että tässä mitään vikaa olisi ollut, mutta kun sitä pääsee useamman kaverin kanssa kimppaan ja vielä säästää rahaakin niin miksipä ei). Bolivian-matkan kuulumisista ja lomaviikoista turinoita luvassa kuitenkin myöhemmin – tältä erää ¡hasta luego!