Brasiliaa ristiin rastiin

Niin se vaan aika rientää ja matka, niin uskomattoman hieno kuin onkin ollut, lähestyy vääjäämättä loppuaan - tällä kertaa luvassa todennäköisesti viimeiset tarinointini itse tien päältä. Tykkään kuitenkin päivitellä kuulumisia mahdollisimman reaaliajassa, joten kirjoittelen nyt vielä ennen kotiinpaluuta viimeviikkoisista Pantanalin kosteikkoelämyksistä ja lyhykäisesti myös tuoreemmista kokemuksistani täällä Rio de Janeirossa.

Pantanalin kosteikon eteläiseen alueeseen tutustuimme siis viikko sitten nelipäiväisellä opastetulla tourilla. Halusimme alunperin tehdä kierroksen itsenäisesti, mutta syrjäisellä, harvaanasutulla ja erittäin märällä kosteikolla liikkuminen ymmärrettävästi on vaikeaa, ja niinpä päädyimme lopulta useimpien muiden turistien tapaan ostamaan valmiin kierroksen. Vaikka erilaisia toureja tarjoavia yrityksiä on kadulla lähes yhtä tiheässä kuin minimarketteja, itse kierroksissa ei ole juuri mitään eroa: kaikki sisältävät niin kuljetukset, majoituksen jollain kosteikkomaatilalla eli fazendalla, täysihoidon kuin erilaisia aktiviteetteja joka päivälle veneretkistä yösafareihinkin. Kierroksia varatessa tulisi kuitenkin olla tarkkana, sillä välittäjien pyytämät hinnat riippuvat paljon enemmän kysyjän hiustenväristä ja paikallisen jalkapallojoukkueen senpäiväisestä pelimenestyksestä kuin itse tourin laadusta. Lisäksi välittäjät voivat hyvinkin luvata muuta kuin mitä kierros on tai jopa esitellä virheellisiä esitteitä. Vaikka itse säästyimme pahimmilta huijauksilta, huomasimme mekin lopulta maksaneemme hieman ylihintaa kun lauantai-iltapäivänä välitystoimistoja ei enää ollut riittävästi auki kunnon kilpailutukseen. No jaa, ainakin ensi kerralla osaamme varautua paremmin...

Miranda-joen maisemia

Pantanalia "kuivalla kaudella"

Kaimaani jokiveneelta kuvattuna

Hienoinen ylihinta oli kuitenkin Pantanlin reissussa ainoa asia, mikä hieman harmitti. Yleisesti reissu ja aktiviteetit olivat loistavasti (joskin hieman joustamattomasti) järjestetty, ja erityisesti matkan päätarkoitus, villieläinten näkeminen, toteutui paremmin kuin olisimme osanneet kuvitella. Pantanalin avoimessa kosteikkomaastossa erilaisia villieläimiä näkee todella lähes joka kymmenes metri, ja monet niistä ovat ainakin Suomen luontoon tottuneelle todella eksoottisia: joet kuhisevat pieniä kaimaaneja ja isompia krokotiilejä, puissa kiipeilee erilaisia apinoita, tien yli juoksentelee niin muurahaiskarhuja, maailman suurimpia marsueläimiä capivaroja kuin vyötiäisiäkin ja joesta pääsimme kalastamaan piraijoita. Lintuvariaatio on monine papukaijoineen ja pöllöineen vaikuttava ja hevosen selästä bongasimme myös strutsin tapaisen emun. Kävelyillä, safareilla ja venerekillä tutustuimme eksottiisiin kasveihin kuten puuhun, jonka raa’alla hedelmällä on mahdollista tehdä pariviikkoa kestäviä tatuointeja. Illat kuluivatkin sitten toisiin matkailijoihin tutustumisen lisäksi toisia tatuoidessa... Kasvi- ja eläinkunnan ohella koimme Pantanalilla luontoelämyksen myös sään puolesta, sillä viimeisenä yönämme lähelle iski trooppinen ukkonen. Uskomattoman voimakkaat salamat olivat niin lumoavia, että niiden voimaa jaksoi nousta ihailemaan kesken unienkin.

Kuin katsoisi Avaraa luontoa

Vasemmalla: Pantanalin ikoni-linnun, jattikokoisen ja
haikaramaisen jaburun, pesa
Ylla: Pantanalin kukkaloistoa jalkapatikassa kuvattuna

Nam nam

Pantanalilta jatkoimme torstaina kahden yön pikavisiitille Brasilian yhteen kuuluisimmista ekomatkailukohteista, Boniton kaupunkiin. Paitsi kuvankauniista ja kristallinkirkkaista joistaan, syvistä luolistaan ja vehreistä metsistään, Bonito on kuuluisa myös kalliista hintatasostaan ja niinpä me päätimme matkabudjettiamme suojellaksemme tyytyä mainostettujen pääretkien sijaan tee-se-itse -aktiviteetteihin. Linjauksesta huolimatta – tai ehkä sen ansiosta – Boniton-päivämme oli todella onnistunut: lyöttäydyimme yhteen slovakialais-unkarilaisen matkailijan kanssa, vuokrasimme porukalla pyörät ja fillaroimme reilun 7 kilometrin matkan rentoutumaan paikalliselle maauimalalle. Maauimala kuulostaa tosin hieman vaatimattomalta nimitykseltä kirkasvetiselle trooppiselle luonnonjoelle, jossa voi niin uida kuin snorklatakin valtavien kalojen joukossa. Päivä tuntuikin aurinkoa ottaessa, apinoita ihaillessa, eväitä syödessä ja snorklatessa täydeltä lomalta. Kun vielä kokkasimme porukalla illalla hyvän ruuan ja nautimme sen ulkona puutarhassa, tuntui matkailu ja loma taas kerran niin hienolta kuin se vain parhaimmillaan voi olla.

Snorklausta Boniton kristallinkirkkaissa vesissa

 

Rion Botafogoa ja vuoria hostellin terassilta kuvattuna - vasemmalla ylhaalla Cristo Redentor

Rion kuuluisa Selaronin portaikko -
taiteilijakaupunginosassa sijaitsevaan
porraskatuun on tuotu laattoja ympari maailmaa,
joskin Suomen edustus naytti ainakin pikaisen
ekatsauksen perusteella hieman heikolta

 

Bonitolta lähtiessämme edessä olikin jälleen enemmän matkustusta, jonka tällä kertaa – thank god – olimme päättäneet hoitaa yöbussin sijaan lentokoneella. Palasimme perjantaina siis Campo Grandeen yhdeksi yöksi, ja lauantaina lensimme São Paulon kautta tänne Rioon. Jo heti ensimmäisellä bussimatkalla lentokentältä hostellillemme Botafogoon kaupunki todella teki vaikutuksen, sillä vihreiden vuorten ja sinisen valtameren välissä kohoavat valkoiset kerrostalot ja värikkäät siirtomaatyyliset rakennukset ovat uskomattoman kauniita. Maisemien lisäksi Brasilian entisessä pääkupungissa lumoaa sen kaduilla sykkivä elämä, sillä sen kulmakuppilat tuntuvat olevan jatkuvasti täynnä. Tunnelmiamme paransi jo heti alussa myös hostellimme, jonka ylhäällä vuoren rinteellä, aivan metsän vieressä sijaitsevalta rauhalliselta terassilta voi apinoiden lisäksi nähdä itse Rion maamerkin, Vapahtaja-patsaan.

Me ja Copacabana

Rio valehtelematta on yksi kauneimmista nakemistani kaupungeista - ylla Copacabanaa ja Botafogoa seka Sokeritoppavuorelle kuljettava hissi

Rion keskustaa ja Botafogoa, vasemmalla myos Cristo Redentor -vapahtajapatsas

Tähän mennessä olemme Riossa ehtineet tehdä vaelluksen tunnetulle sokeritoppavuorelle ihailemaan kaupungin maisemia, vierailla keskustan päänähtävyyksillä ja yhdessä museossa sekä Copacabanan rannalla. Rio tarjoaa kuitekin nähtävyyksien lisäksi lukemattomasti aktiviteettivaihtoehtoja, ja seuraavina päivinä olemmekin suunnitelleet esimerkiksi viettävämme rantapäiviä, vaeltavamme läheisessä kansallispuistossa, ottavamme sambatunteja ja pyörailevämme kaupunin rannoilla. Olemme myös miettineet tekevämme mahdollisesti retken johonkin lähialueen rantakaupunkiin ennen kuin ensi lauantaina jatkamme molemmat matkaamme, minä vielä pariksi päiväksi tapaamaan ystävääni Belo Horizonten kaupunkiin ja poikaystäväni jo kotiin Suomeen. Teemme sitten niin tai näin, yksi asia on ainakin varma – tulemme varmasti hyödyntämään täysillä viimeiset päivämme Etelä-Amerikan auringon alla. Hasta la vista!