Nyt Valparaíson hyvästelystä on ehtinyt
kulua jo pari viikkoa ja etäisyyttäkin on kertynyt niin, etta tällä hetkellä
olen jo Brasilian Campo Grande -nimisessä kaupungissa. Kiireisen aikataulun (ja
ärsyttävän ääkkösten puuttumisen takia) kirjoitan tällä kertaa vain lyhyehkösti
viimeaikojen tärkeimmistä edesottamuksista.
|
On se reppumatkailu rankkaa... |
Mendozasta lähdimme siis kaksi viikkoa
sitten sunnuntaina yöbussilla Buenos Airesiin, jossa kohtasimme vanhempani vielä
viimeistä kertaa tällä reissulla. Yhdessä vietimme Etelä-Amerikan 3.
suurimmassa metropolissa pari päivää kierrellen keskustan päänähtävyydet, jonka
jälkeen ihailimme kaupunkia - tai tarkemmin vain valtavan asfalttiviidakon
muutamaa osaa - vielä yhden päivän kahden poikaystäväni kanssa.
Nähtävyyspuolelta hienointa antia oli mielestäni Bocan kauniit ja merihenkiset,
joskin myös turistiset työläissatamakorttelit sekä paikallisen porteñon (nimitys
buenosairesilaisille) johdolla tekemämme kävelykierros, jossa oppi paljon niin
itse paikoista, argentiinalaisista ja heidän kulttuuristaan kuin maan
historiastakin. Itse nautin myös erityisesti kaupungin lukuisista kahviloista
(kahvi on BA:laisille niin tärkeää, etta Argentiina on julistanut kahvittelun
maansa pääkaupungissa maailmanperintökokemukseksi), iltaisin syömästämme
maukkaista grillipihveistä sekä tiistai-iltana kokemastamme vaikuttavasta
tangoshowsta. Kaupungin näkemisen ohella matkamme tästä vaiheesta teki
erityisen nautinnollisen myös hieno hotelli, jossa (kiitos vanhemmilleni)
saimme levätä muutamat yöt. Leveällä sängyllä makoilu, lämpimät suihkut,
taulutelevisio ja luksusaamiaisen tilaaminen huoneeseen todella toivat
tervetullutta vaihtelua kaikenkarvaisten hostellien kiertelyyn :)
|
Takaoikealla Brasilia, vasemmalla Paraguay ja jalkojen alla Argentiina |
|
Floraa ja faunaa Iguazun luonnonpuiston vaelluspoluilla |
|
Kahlaus virkistaa |
|
Iguazun uusia tuttavuuksia ;) |
Buenos Airesista jatkoimme torstaina -
19-tuntisella bussilla - Iguazun vesiputouksille Argentiinan ja Brasilian
rajalle. Päätimme majoittua Argentiinan puolelle Puerto Iguazun kaupunkiin ja
käydä sieltä käsin katsomassa lunnonihmetta niin Argentiinan kuin Brasiliankin
puolella. Jo itse Puerto Iguazu oli positiivinen kokemus, silla se vaikutti
yllättävän tavalliselta argentiinalaiskaupungilta maailmanluokan
turistinähtävyyden isännöinnistä huolimatta. Ensimmäisenä päivänä kävelimmekin
vain itse kaupungissa vieraillen Argentiina-Paraguay-Brasilia -kolmoisrajalla
sekä villieläinsairaalassa. Oman osansa korkeaan mielialaamme teki myos sää:
toisin kuin BA:ssa, Iguazulla aurinko paistoi täydeltä terältä ja
lämpömittarikin kohosi 30 kieppeille. Tunnelmat kuitenkin vain paranivat itse
putouksilla: trooppisen metsän lomasta syöksyvät vesimassat ja niiden
synnyttämät minisateenkaaret tosiaan ovat maineensa veroinen vierailukohde.
Huonoksi onneksemme kesäkuisen tulvan jäljiltä lähes puolet Argentiinan puolen
näköalapaikoista oli suljettu, mutta pystyimme silti tekemään yhden hieman
pidemmän ja kaksi lyhyttä kävelyä. Seuraavana päivänä ihailimme viela samaa
nähtävyyttä Brasilian puolelta ja totesimme useiden opaskirjojen tavoin näkymän
olevan sieltä kokonaisvaltaisempi. Jos aikaa ei kuitenkaan olisi ollut kuin
yhden puolen kokemiseen, itse suosittelisin Argentiinaa lähinnä sillä
perusteella, etta siellä pääsymaksun maksettuaan saa vapaasti kulkea kaikilla
luonnonpuiston vaellusreiteillä ja ihailla putouksia aivan vierestä, kun taas
Brasiliassa turistit istutetaan bussiin ja jokaisesta lenkkipolusta tai muusta
aktiviteetista tulee pulittaa erikseen. Kaiken kaikkiaan olimme kuitenkin
tyytyväisiä kumpaankin päivään, ja Iguazu oli yksi matkamme tähänastisia
kohokohtia.
|
Iguazua Argentiinan puolelta |
|
Vesimassat ja mina |
|
Brasilian puolta Garganta del Diablolta kuvattuna |
Maanantaina jatkoimme Argentiinasta
lautalla joen yli Paraguayn puolelle Ciudad del Esten kaupunkiin. Kyseinen maa
on Etela-Amerikan toiseksi köyhin, ja kontrastin Argentiinan ja Brasilian
siisteihin puistoihin ja moderneihin rakennuksiin huomasi nopeasti, vaikka maa
vaikuttikin yllättävän kehittyneeltä kehnoihin taloustilastoihinsa verraten.
Päivällä osallistuimme kierrokselle läheiselle Paraguayn ja Brasilian jakamalle
Itaipun padolle, joka valtavalla koollaan on maailman toiseksi suurin pato ja
tuottavin vesivoimalaitos: sähköä rakennelmasta saadaan jopa 92 miljoonaa
megawattituntia vuodessa. Sääli sinänsä, etta Paraguayta vaivaavan korruption
vuoksi aika pieni osa tuotosta hyödyttää perusparagualaisia... Patovierailun
jälkeen kiertelimme Ciudad del Esten shoppailumahdollisuuksista (ja marijuanan
salakuljetuksesta) tunnettua kaupunkia ja menimme lopulta ajoissa lepäämään
ollaksemme valmiita taas jatkamaan seuraavana päivänä matkaa.
|
Maailman toiseksi suurin pato, Itaipu Binacional |
|
Odottelua Santa Rosan bussiasemalla ja uusi tuttavuutemme Natali |
|
|
Paraguayn maalaismaisemaa kukkoinen ja pikkupossuineen |
Ciudad del Esten lisäksi halusimme
Paraguayssa vierailla Laguna Blanca -nimisessä luonnonpuistossa maan
koillisosassa. Kiitos LonelyPlanetin opaskirjamme, saimme kuulla laguunin
rannalla sijaitsevasta kansainvälisestä tutkimus- ja vapaaehtoistyökeskuksesta,
joka tarjosi myos täysihoitomajoitusta. Kyseinen Para la Tierra -niminen tila
osoittautuikin loistavaksi rentoutumiskohteeksi, vaikka melko vaikeasti
saavutettavaksi sellaiseksi: matkan varrella bussiaikataulut tuntuivat
muuttuvan sen mukaan keltä kysyi, ja lopulta saavutimme maalin vasta
keskiviikkona nukuttuamme ensin yö sympaattisessa Santa Rosan pikkukaupungissa.
Pitkä matkustus maksoi kuitenkin vaivan, sillä seuraavat päivät saimme nauttia
kävelyistä alueen trooppisissa metsissä, uimisesta hienohiekkaisella rannalla,
auringonotosta ja lukemisesta sekä jopa ratsastuksesta ilmaiseksi (ja täysin
kahdestaan) paikan omistamilla hevosilla läheisillä savanneilla ja laguunin
rannalla. Jo lyhyessä ajassa tuntui, ettei voisi löytää täydellisempää paikkaa
irrottautua rutiineista ja ladata akkuja turistilaumojen ulottumattomissa.
Aktiviteettien ja maisemien lisäksi oli mukava tutustua tilan vapaaehtoisiin ja
oppia keskuksen tutkimustyöstä alueen eläinten kuten apinoiden, perhosten ja
rupikonnien parissa. Ties vaikka sitä jonain päivänä vielä palaisi laguunille
itsekin vapaaehtoistyotä tekemään, vaikka omat intressini ehkä olisivatkin
vielä vähän ihmisläheisemmässä työssä.
|
Aquí se viaja en Paraguay :) |
|
Auringonlaskua Laguna Blancalla |
|
Laguna Blancan valkohiekkaista rantaa (ainoana pilviaamuna) |
|
Ratsastusta Lagunin savannimaisilla rannoilla |
|
Para la Tierra volunteer base |
Laguna Blancalta jatkoimme (nyt jo
valmistautuneina aikatuluttomiin busseihin ja epämääräiseen odotteluun)
Brasilian puolelle Pedro Juan Caballeron rajanylityksen kautta Paraguayn
pohjoisosasta. Rajalla meillä oli hieman ongelmia löytää maahantuloviranomaisia
leimaamaan passejamme - oikeastaan emme nähneet edes raja-asemaa, joten ei kai
ole ihme jos kyseinen raja on yksi vilkkaimpia huumeiden salakuljetuspisteitä -
ja niinpä lopulta ehdimme määränpäähämme Campo Grandeen vasta yöllä. Hotellimme
luksusaamiainen hyvitti kuitenkin pätkittäisiä yönia, ja reipastuimme nopeasti
hoitamaan käytännön järjestelyjä seuraavaa matkaetappiamme, Pantanalin
kosteikkoa, varten. Tänään aloitammekin jo siis neljän päivän safarin
maailman suurimmalla ja erittäin eläinrikkaalla kosteikolla, joten tältä erää
kiitos ja kuittaus Brasiliasta - seuraavalla kerralla luvassa uusia kuulumisia
ja (toivottavasti) hienoja villieläinkuvia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti