torstai 18. syyskuuta 2014

Vaihtariksi Valparaisoon?

Tämä infopaketti on suunnattu siis juuri Sinulle, joka mietit vaihto-opiskelijaksi lähtöä ja erityisesti Chilen Valparaíson valitsemista. Seuraavassa yritän tiivistetysti valaista niin vaihdon akateemista puolta kuin myös muuta elämää Valparaísossa ja omista kokemuksista viisastuneena antaa vinkkejä vaihdon valmisteluun.

Miksi juuri Chileen ja Valparaísoon?

Itselle vaihtokohteen valinta ei olisi voinut olla simppelimpää, vaikken Chilestä kovin pitkään etukäteen ollutkaan uneksinut. Järkeilin kohteen melko samalla lailla kun olen kuullut muidenkin lappeenrantalaisten Chilen-vaihtarien tekevän: jos haluaa vaihtoon espanjankieliseen maahan, vaihtoehtoja ovat Espanja, Argentiina ja Chile. Etelä-Amerikka ja sen kulttuurit kiinnostavat minua ja halusin jotain Espanjaa eksoottisempaa, joten vaihtoehdoiksi jäivät Argentiina ja Chile (tarkemmin Buenos Aires ja Valpo). Buenos Airesissa opiskelu kuitenkin tapahtuu englanniksi ja muutenkaan en ollut varma, haluaisinko vaihtoon yli 13 miljoonan asukkaan suurkaupunkiin, joten loogisesti päädyin Valparaísoon – ja miten loistavan kohteen tulinkaan valinneeksi! Tässä listattuna muutama syy:

  • Mahdollisuus opiskella espanjaksi ja oppia kieltä – claro!
  • Kaunis, mielenkiintoinen ja kompaktin kokoinen kaupunki – Valpo kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin ja sillä on Chilessä hyvin boheemi leima. Lisäksi vieressä vieressä Viñan rantalomakohde!
  • Aktiviteettimahdollisuudet – rannat ja auringonotto, vaellukset, surffaus, laskettelu…
  • Mahdollisuus tutustua paikallisiin – kaikilla tunneillani oli paljon paikallisia ja kun puhuimme samaa kieltä, ystävystyminen oli helppoa ja tarjosi loistavan tavan oppia maasta ja sen kulttuurista vähän enemmänkin
  • Matkailu – hyvä base tutustua vaikka koko Etelä-Amerikkaan: Chilessä must-see –paikkoja ainakin eteläinen Patagonia jäätikköineen ja vuoristoineen, Andit ja viinitilat, Atacaman autiomaa. Muista matkakohteista erityisesti Bolivia ja Brasilia tekivät minuun vaikutuksen.

Eniten ihmisiä mietityttää Chileen lähtemisessä yleensä espanjaksi opiskelu, mutta itse en näkisi heikkoa kielitaitoa esteenä. Omassakin kaveriporukassani oli vaihtareita, jotka eivät olleet ennen vaihdon intensiivikurssia opiskelleet ollenkaan espanjaa. Alussa ymmärtäminen ja varsinkin puhuminen tietysti on hankalaa, mutta kielitaito kehittyy nopeasti ja eniten asiaan vaikuttaa oma asenne. Jos olet lukenut espanjaa edes pari kurssia, pärjäät varmasti! Onhan se välillä hienoakin haastaa itsensä tekemään jotain erilaista – suosittelen siis Valpoa lämpimästi J

Kaupunki ja vapaa-aika

Valpo Chilen kolmanneksi suurin kaupunki, josta asukkaita löytyy noin 300 000 (Viñan kanssa alueella noin miljoona). Kaupunki on vanha satamakaupunki, joka eli kulta-aikaansa Kalifornian kultaryntäyksen aikaan ennen Panaman kanavan rakentamista, ja niinpä se on kuuluisa erityisesti Unescon maailmanperintökohteeksi julistetuista vanhoista ja tunnelmallisista kortteleistaan. Kaupunkikuva noin 40 kukkulalle eli cerrolle levittäytyvässä kaupungissa on erittäin värikäs johtuen niin pastellin sävyissä loistavista taloista kuin eloisista ihmisistäkin: Valpo on tunnettu myös taiteilijoiden kaupunkina, ja sillä on yleisesti Chilessä boheemi ja ehkä hieman villikin maine. Itse toisaalta rakastuin juuri tähän piirteeseen, ja Valpo varmasti näyttää keskivertochileläiskaupunkia latinotyylisemmältä ja omaperäisemmältä. Taiteilijoiden ja tunnelmallisten vanhojen talojen lisäksi Valpoon tullaan katsomaan maan kansallisrunoilijan, Pablo Nerudan, siellä sijainnutta taloa sekä kaupungin kuuluisaa ilotulistusta Uutena Vuotena.

Vapaa-ajanviettoon Valpo tarjoaa sanalla sanoen loistavat mahdollisuudet. Opiskelijaelämää ajatellen kaupungin baaritarjonta on laaja ja elävää musiikkia löytää iltaisin kuppilasta jos toisestakin – katsasta erityisesti Subida Ecuador ja Calle Cumming! Aktiviteeteista pitävälle ykkösjuttu on surffaus, mitä pääsee helpoiten kokeilemaan ottamalla bussin lähikaupunkiin Concóniin ja vuokraamalla laudan ja puvun jostain rannan monista surffikouluista. Jos ei Conconiin asti halua lähteä, voi hiekkasurffausta kokeilla jo Conconia edeltävillä dyyneillä. itse Valpossa urheilumielisten kannattaa koulun tarjoamien vaihtoehtojen lisäksi katsastaa erilaiset liikuntakeskukset ja tanssikoulut. Lenkkeilyyn sopivia, suhteellisen rauhallisia ja kauniita reittejä ovat erityisesti Avenida Alemania ja rannalla yliopiston edessä tai vaihtoehtoisesti Valpon eteläpuolella kulkeva kävelytie. Kesäisin biitsit niin Valpossa kuin Viñassa – Viñan rantoja pidetään maan parhaina – lisäävät tietysti tekemismahdollisuuksia entisestään, sillä rannalla loikoilun lisäksi niiltä voi esimerkiksi vuokrata kajakkeja. Toisaalta talvessakin on puolensa, sillä Valposta ei ole pitkä matka lumille esimerkiksi Santiagon lähellä sijaitsevaan Coloradoon tai Valle Nevadoon. Niin tai näin, Valposta löytyy jokaiselle jotakin  - ja jos ei löydy, esimerkiksi Santiago monine museoineen ja shoppailumahdollisuuksineen on vain puolentoista tunnin bussimatkan päässä.

Yliopisto ja opiskelu

Yliopistoni Valparaísossa oli nimeltään Universidad Tecníca Federico Santa María, ja kyseessä on melko suuri ja erittäin arvostettu – Chilen parhaisiin lukeutuva – teknillinen yliopisto. Oppilaitoksen pääkampus, missä itsekin opiskelin, sijaitsee aivan meren rannalla Valparaíson ja Viña del Marin rajalla. Koulun kampus on suuri ja klassinen tyyliltään, hyvin valvottu ja hoidettu ja kattaa koulurakennusten lisäksi muiden muassa tenniskentät, uima-altaan, koripallokentän, jalkapallokentän ja muita erilaisia liikuntapaikkoja. Kuten nimestä voi päätellä, yliopisto keskittyy vain teknillisiin aloihin ja niinpä sen opiskelijakunta Lappeenrannan tavoin koostuu noin 70-prosenttisesti miehistä.

Chilessä – kuten yleensäkin eteläisellä pallonpuoliskolla – lukuvuosi alkaa maaliskuun alkupäivinä ja päättyy heinäkuun puolen välin paikkeille, ehkäpä jo kesäkuun loppuun jos tentit ajoittuvat heti tenttiviikkojen alkuun. Heinäkuussa on sitten kahden viikon talviloma ja kevätlukukausi kestää kuun lopusta joulun tienoille. Ainakin syyslukukaudella on yksi virallinen lomaviikko toukokuun loppupuolella ja lisäksi huhtikuun ensimmäinen viikko on erityisohjelmaa ensimmäisen vuoden opiskelijoille eli vaihtareille vapaata. Meille heti ensimmäisellä viikolla sanottiinkin, että nuo viikot ovat sopivia matkusteluun jos sellaista haluaa harrastaa – ja kukapa vaihto-opiskelijapa ei haluaisi. Koulun aikatauluihin kannattaa kuitenkin suhtautua varauksella, sillä opiskelijakuntien lakot Chilessä ovat erittäin yleisiä ja kaikkien muidenkin mahdollisten verukkeiden perusteella tenttejä siirretään ja lukukausia venytetään herkästi. Parasta on varustautua siis rennolla asenteella – onneksi sellaisen omaavat myös useimmat professorit, joten mahdolliset aikatauluongelmat lentojen sun muiden kanssa hoituvat yleensä ongelmitta.

Kurssit ainakin omalla yliopistollani olivat helposti löydettävissä yliopiston tietojärjestelmistä ja ilmoittautuminen helppoa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Kursseja sai kokeilla vapaasti ensimmäiset kaksi viikkoa, joiden jälkeen valinnat piti lukita ja valitut kurssit suorittaa loppuun. Kaikki opetus ja kurssit ovat espanjaksi. Teknillisten tiedekuntien lisäksi koulussa tarjotaan varsin paljon myös humanistisia kursseja, mikä ainakin omasta mielestäni oli mukavaa vaihtelua. Itse valitsin kurssini kavereiden valintoja, sopivan helppoja mutta silti mielenkiintoisia kursseja sekä lukujärjestystä optimoivia valintoja hyödyntävällä funktiokertoimella, ja päädyin lopulta seuraaviin kursseihin:

  • Administración de las Empresas (5 ECTS): Perusteorioita kertaava tuotantotalouden kurssi, joka ei ollut järin syvällinen tai kriittinen mutta silti ihan mielenkiintoinen ja opetti espanjaa. Läpipääsyvaatimuksena oli kolme tenttiä, jotka mielestäni olivat aika helppoja.
  • Economía Ambiental (5 ECTS): Ympäristötekniikan kurssi, jonka otin lähinnä sen sopivan aikataulun vuoksi. Opetus ja materiaalit olivat vähän sekavia, mutta muuten ok peruskurssi. Sisälsi kaksi tenttiä ja yhden esitettävän ryhmätyön.
  • Relaciones Interpersonales (3,5 EVTS): Vaihtareiden suosima kurssi motivaatiosta ja ihmissuhteista – helppo ja käytännön tunnit ja ryhmäkeskustelut kehittivät hyvin kielitaitoa ja tutustuttivat paikallisiin opiskelijoihin. Ryhmätyö, tentti ja läsnäolopakkoa.
  • Historia Chilena Contemporanea (3,5 ECTS): Vaihtareiden suosima, erittäin tylsä ja yksitoikkoinen kurssi, joka perustui lähinnä historiallisten dokumenttien lukemiseen. Helppo päästä läpi esseillä ja esitelmällä, mutta en suosittele.
  • Historia Reciente de Chile: Política, Derechos Humanos y Evolución Cultural (5 ECTS): Työläs (läsnäolopakko + kolme pitkää esseetä + yksi esitelmä) mutta erittäin mielenkiintoinen kurssi Chilen historiasta sivuten hieman koko Etelä-Amerikan kehittymistä ja nykypäivää. Yksi parhaista koskaan yliopistossa käymistäni kursseista!
  • Español para extranjeros III (3,5 ECTS): Perushyvä espanjan kurssi, joka painottui kielioppiin ja tekstien lukemiseen. Valmistaa yleiseurooppalaiseen kielikokeeseen.

Koulupäivät eivät pahemmin oikeastaan poikenneet suomalaisesta yliopistoelämästä. Luennot tosin jatkuivat Suomesta poiketen iltayhdeksään, mutta toisaalta keskellä päivää oli taukoa 11.30-14.00. Tämän tauon alkupäässä eli puoli kahdestatoista yhteen koululla oli yleensä tarjolla paljon eri harrastusmahdollisuuksia kuten tanssia, pilatesta, joogaa, lyhytkursseja valokuvauksesta tai koulun vapaaehtoisryhmien tapaamisia. Yliopiston tarjoamia aktiviteettimahdollisuuksia kannattaa ehdottomasti hyödyntää, ja esimerkiksi itse tykästyin kovasti salsaa ja argentiinalaista tangoa tarjoavaan Baile Social –tanssiryhmään.

Lähtödokumentit ja lennot

Chilessä voi Suomen passilla oleskella 30 päivää turistiviisumilla, minkä jälkeen joutuu maasta poistumaan vähintään kolmeksi päiväksi. Periaatteessa vaihto siis olisi mahdollista suorittaa ilman viisumiakin jos vaan kävisi välissä aina reissussa, mutta Santa Marían yliopisto vaatii opiskelijaviisumin todistuksen myöntämistä varten. Viisumia haetaan Suomesta Chilen suurlähetystöstä (hakemuksen voi tehdä etänä, mutta itse viisumi on noudettava passin kanssa henkilökohtaisesti Helsingistä) ja siitä joutuu ainakin nykyisellään maksamaan hävyttömän paljon, yli 300 euroa. Hakemukseen tarvitaan liitteiksi passikuvia, rikosrekisteriote, apurahatodistus, terveystodistus ja opintotodistuksia. Viisumia on mahdollista hakea myös perillä Valpossa, mikä saattaa olla taloudellisesti kannattavaa mutta toisaalta byrokraattista.

Lennot ostin itse edestakaisina joustavina opiskelijalippuina Kilroyn kautta. Nuorisoliput ovat sinänsä käteviä, ettei tarkkaa lähtöpäivää tai edes -kaupunkia tarvitse tietää etukäteen, mutta kannattaa olla huolellinen lippujen ehtojen kanssa ja muuttaa mahdolliset paluupäivät sun muut mahdollisimman aikaisin. Itse en esimerkiksi ymmärtänyt, että paluulippujeni tulee olla samojen lentoyhtiöiden operoimille lennoille kuin menolippujenikin (luulin, että mikä tahansa Oneworld -ryhmän yhtiö olisi käynyt), ja niinpä lentojen vaihtaminen ei ollut läheskään niin helppoa kuin luulin ja mahdollisia paluupäiviä oli tarjolla vaan kahden viikon välein. Edestakaiset lennot Chileen maksavat noin 1 100 - 1 400 euroa, ja omista lennoistani pulitin noin 1200€ + vaihtomaksut.

 Orientaatio ja espanjan intensiivikurssi

Jos espanjan kieli ei suju vaihtoa ennen kuin vettä vaan, USM tarjoaa lisämaksusta vaihtareille kahden viikon intensiivikurssin juuri ennen lukukauden alkua. Itse en kurssille osallistunut kun minulla oli vielä vaihtoa edeltävällä viikolla tenttejä Suomessa, mutta uskon kurssin olevan kaverieni kertoman perusteella sekä hyödyllinen että ilta-aktiviteetteineen myös hauska. Tunnen myös kurssin vastuuopettajan ja hän on todella mukava ja pätevä. Intensiivikurssi voi olla hyvä ottaa myös orientaation kannalta, sillä ainakaan oma normi vaihtariorientaationi ei ollut järin syvällinen. Kalenterissa ”vaihtari-fuksiviikolle” oli varattu kolme päivää, mutta todellisuudessa koko juttu oli ohi parin tunnin kampuskierroksen ja tervetuliaispuheen jälkeen keskiviikkona. Tuutorit tosin järjestivät henkilöstä riippuen muutakin ohjelmaa ensimmäiselle viikolle ja kaikki käyvät ainakin tuutorinsa mukana rekisteröimässä viisuminsa ja hoitamassa muita tarpeellisia käytännönjärjestelyjä.

Kämpänmetsästys

Asunnon etsintä luonnollisesti on merkittävä osa uuteen maahan asettumista. Chilessä ei ole opiskelija-asuntokulttuuria eli LOASeja tai HOASeja on turha etsiskellä eikä ainakaan USM myöskään antanut asuntotakuuta, mutta omasta kokemuksestani asunnon etsintä ei ollut liian vaikeaa. Yliopiston kansainvälisten asioiden toimiston, OAI:n, nettisivuilta löytyy ilmoituksia asunnoista sekä linkkejä sellaisten etsimiseen, ja halutessaan kämpän voi varmasti löytää netistä jo etukäteen. Itse yksinkertaisesti etsin asuntoa kaduilla kävelemällä, sillä useissa taloissa ja hostelleissa on ilmoituksia opiskelijoille vuokrattavista huoneista eikä oveen koputtaminen ja asunnon katsastaminen ole mitenkään kiusallista vaan päinvastoin normaali käytäntö. Asuntoa etsiessä myös minimarkettien ovenpielet kannattaa tarkistaa ja rohkeasti soittaa mahdollisille vuokranantajille. Vuokrataso omana vaihtoaikanani Chilessä oli noin 110 000 – 160 000 pesoa (n. 140-200€) per kuukausi, sisältäen yleensä kaasun, sähkön, veden ja pyykin. Keittiö ja kylpyhuone jaetaan yleensä muiden vuokralaisten kanssa.

Asuntoa etsiessä asuinalueeseen kannattaa kiinnittää huomiota, ja netistä etukäteen etsiessä kysyä vaikka tutoriltaan neuvoa. Valparaísossa esimerkiksi keskustan Cerro Concepción tai Cerro Alegre sekä koulun lähellä sijaitseva Cerro Placeres ovat hyviä vaihtoehtoja, ja Viña del Marin puolella varmasti kaikki suht keskeiset alueet ovat ok, kaupunki kun yleisestikin on vähän rauhallisempi ja siistimpi. Yleisesti asuinalueen valinta on aika merkittävä päätös, ne kun sijaitsevat melko kaukanakin toisistaan, ja kaikilla paikoilla on puolensa: Viña on moderni, eurooppalaisen rantalomakohteen näköinen ja turvallinen ja siksi chileläisten opiskelijoiden suosima, kun taas boheemimpi Valpo selvempi vaihto-opiskelijoiden valinta. Keskustassa asuessa palvelut ovat tietysti lähellä, mutta alue on yleisesti kalliimpaa ja koulumatkat voivat bussilla venyä pitkiksikin. Koulun lähellä asuminen voikin olla varteenotettava vaihtoehto varsinkin, jos kavereitakin asuu lähettyvillä. Itse asuin aluksi keskustan Cerro Alegrella, mutta muutin sitten kavereiden perässä koulun ja keskustan väliin Cerro Baronille. Alueella ei yleisesti asu paljon opiskelijoita, mutta talossa meitä oli jo 9 joten seuraa oli omasta takaa ja talon sijanti, edullisuus, siisteys ja kattoterassinäkymät olivat lyömättömiä. Jos kiinnostu heräsi ja asunnolle olisi tarve, lisätietoja ja kuvia löytää Facebookisa nimellä Hospedaje Baron.

Raha-asiat

Chilen hintataso on eteläamerikkalaisittain kallis, mutta suomalaiselle halpa: esimerkiksi paikallisbusseista selviää alle 20 sentin kertamaksulla, normaalipaikassa syö ulkona helposti 3-6 eurolla ja pullon viiniä saa alle parilla eurolla. Vuokrat ja muut elämiskustannukset säilyvät helposti melko matalina, kun taas ulkomailta tuodut vaatteet ja elektroniikka ovat vähintään samanhintaisia kuin Suomessa. Ylipäätään vaihto-opiskelijana voi ajatella, että opintotuella selviää kuukausittaisista menoista mukavasti, mutta matkusteluun ja hankintoihin tarvitsee ylimääräistä rahaa. Itse sain opintotuen ja yliopistoni kaikille vaihtoon lähtijöille myöntämän reilun tonnin stipendin lisäksi apurahaa Kymin 100-vuotissäätiöltä. Yliopistojen nettisivuilla löytyy tietoa muidenkin vastaavien säätiöiden anottavista apurahoista.

Chileen lähtiessä kannattaa luottokortteja ottaa matkaan mieluummin useampi, jos mahdollista. Myös käteisen varaaminen euroissa tai dollareissa vaihtamista varten on kannattava idea, sillä luottokortin kadotessa uutta joutuu Suomesta odottamaan noin kuukauden. Lähes kaikki vuokrasta lähtien Chilessä maksetaan yleensä käteisellä, joten rahaa joutuu yleisesti nostamaan aika paljon (mikä on sääli, sillä välistä menee ainakin opiskelijaluottokorteilla yleensä roima komissio). Läheskään kaikkien pankkien ottomaatit eivät toimi eurooppalaisilla korteilla, mutta itselläni toimivat ainakin Santanderin, Corpbancan ja Bci:n koneet. Kannattaa ottaa huomioon, että nostot on lähes aina tehtävä kortin luotolta, jolloin kuukaudessa ei voi sitten nostaakaan enempää kuin luottorajan verran. Normaalisti tämä ei toki ole ongelma, mutta itse esimerkiksi ensimmäisessä kuussa maksoin vuokran ja takuuvuokran, ostin tavaroita uuteen kämppään, maksoin yhdet lennot itselleni ja kahdelle kaverilleni (joiden kortit eivät kelvanneet lentoyhtiölle) ja hupsis hupsis luottoraja alkoikin lähestyä. Miettimällä fiksusti etukäteen olisin ainakin itse voinut säästyä monilta ongelmilta.

Turvallisuus

Turvallisuudesta puhutaan Chilessä paljon ja se tarkoittaa nimenomaan varastelua ja ryöstöjä. Itse en varsinaisesti tuntenut oloani Valpossa turvattomaksi, mutta minun on silti myönnettävä, että yleinen epäturvallisuus oli ehkä itseäni Chilessä eniten häiritsevä asia. Tämä johtui lähinnä siitä, että suomalaiseen elämänmenoon tottuneena minun oli aluksi vaikea hyväksyä, ettei läheskään kaikkialla kaupungissa ollut turvallista liikkua edes päiväsaikaan ja kun tuli pimeä, ei yksin voinut lähteä oikein edes lenkille. Lisäksi aina iltaisin ulos lähtiessä sai miettiä, mitä voit ottaa mukaasi ja kenen kanssa voit palata. Itseltäni ryöstettiin kerran laukku päältä turistialueella ihan päiväsaikaan ja kolme kaveriani ryöstettiin yöaikaan veitsellä uhaten. Lisäksi useilta meistä varastettiin luottokortit tai ne kopioitiin vähemmän turvallisissa ottomaateissa. En kuitenkaan halua pelotella liikaa, sillä tervettä järkeä ja pieniä varotoimia noudattamalla (ei ota paljoa rahaa mukaan, vetää laukun pään yli etc.) pääsee turvallisuuden suhteen todella pitkälle. Yleisesti alueita, joita kannattaa Valpossa varoa, ovat turistiset satamakorttelit, kukkuloiden yläosat Avenida Alemanialta ylöspäin sekä Cerro Polanco.

Tutustu Chileen & Etelä-Amerikkaan

Lopuksi vielä leffavinkkejä, musiikkia ja kirjoja lähtövalmisteluihin ja fiilistelyyn!

TV&Leffat:
Machuca – Chilen kuuluisimpia leffoja maan vallankumouksesta ja elintasoeroista
No! – kertoo diktatuurin lopun äänestyskampanjasta
Mi mejor enemigo – Chilen ja Argentiinan diktatuurihistoriaa satiiriselta kantilta
Volver a Amar – mun lempparitelenovela(latinosaippua), näkee ilmaisiksi netistä

Kirjat:
Pablo Nerudan tuotanto – itse en niin perusta runoudesta, mutta kyseessä sentään Chilen ykköskirjallisuusnimi
Mercurio de Valparaíso – maan vakavastiotettavimman (joskin hieman oikeistolainen) sanomalehden Valpo-versio

Musiikki:
Javiera Mena – oma chileläinen suosikkini
Chico Trujillo – cumbia cumbia!
Las jaibas – tunnettua chileläistä
Astro – nuorten suosimaa vaihtoehtorockia

Kysyttävää?
Allekirjoittaneelle vaan rohkeasti viestiä (etunimi.sukunimi ja LUTin sähköpostipääte) – autan enemmän kuin mielelläni!

torstai 4. syyskuuta 2014

¡Hasta las próximas aventuras!

Viimekertainen ennustus kävi (valitettavasti) toteen, ja tätä postausta kirjoitellessani olen tosiaan jo koti-Suomen kamaralla. Vaikka tietysti Brasilian paahtavan auringon alla oli leppoisampaa kuin Suomen sateessa ja Valpossa olisi mieluusti viettänyt koko vuodenkin, on koti aina kuitenkin koti ja paluumatkalle oli lopulta ihan mukava lähteä. Tähän mennessä olen ehtinyt nauttia äidin ruuista jo viikon, mutta kertaan nyt matkani viimeisetkin kokemukset ja kommellukset ennen kuin palaan aktuellempiin asioihin.

Viime kerralla kuulumiseni päättyivät pohtivaisiin tunnelmiin, mutta lopulta emme Río de Janeirosta poikaystäväni kanssa lähteneet enää minnekään. Paitsi hienoinen väsymyksemme ja halu olla vaihteeksi paikallaan, päätökseen vaikutti erittäin merkittävästi myös upea kohde: positiivinen ensikäsitykseni kaupungista ei muuttunut vaan päinvastoin vahvistui, ja Río lukemattomine aktiviteettimahdollisuuksineen ja jylhine maisemineen ylsi mielestämme ykkössijalle Etelä-Amerikassa näkemistämme suurkaupungeista. Edes kokonainen viikko, jonka lopulta vietimme kaupungissa, ei riittänyt läheskään kaiken toivomamme tekemiseen, mutta olimme yhtä kaikki tyytyväisiä loppuviikon kulkuun ja kokemiimme asioihin. Tiistaina esimerkiksi vuokrasimme pyörät ja teimme pitkän pyörälenkin Copacabanan ja Ipaneman leveillä biitseillä kiertäen ympäri myös Ríon laguunin, joka tulee ymmärtääkseni hostaamaan ainakin soutulajeja seuraavissa kesäolympialaisissa. Keskiviikkona tutustuimme keskustaan ja sen (suklaa-)kauppoihin astetta tarkemmin ja torstaina vierailimme lopulta kaupungin ikoni-Kristuspatsaalla, jota niin monena iltana olimme ihailleet makeita mangoja ja viiniä maistellen hostellimme terassilta. Näkymät ylhäältäkin todella olivat upeat, vaikka itse Kristuksen hohtoa himmensi hieman sen ympärillä pyörivät ihmismassat. Viimeiset yhteiset iltapäivämme päätimme suosiolla maata Copacabanan rannalla, vaikka itse uimista rajoittikin voimakkaat merivirrat. Yhtä kaikki, pari rantapäivää keskellä Brasilian talvea kompensoivat kyllä hyvin välistä jäänyttä Suomen kesää J

Loppuviikolla Ríossa addiktoivissa suklaakaupoissa vierailusta tuli jo rutiini :P

Auringonpalvontaa Copacabana-biitsillä

Atlantin tyrskyjä - yli parimetriset, voimakkaat aallot estivät rannalla uimisen kokonaan
Viimeisenä Ríon iltana päätimme poikkeuksellisesti reipastua ja jalkautua kaupungille kokemaan Brasilian kuulua samban sykettä, olihan perjantai. Aloitimme illan suuntaamalla Laranjeiraksen kaupunginosaan, jossa eräs poikaystäväni ystävä asui harjoitteluvaihtoa Ríossa suorittaessaan, ja illallistamalla kyseisen kaverin ja tämän tyttöystävän seurassa. Illan edetessä jatkoimme kaksin Ríon kuuluisimmalle yökerhoalueelle Lapan kaupunginosaan. Saapuessamme aloimme katsastella alueen baareja etsien sitä oikeaa ennen kuin huomasimme, ettei sille oikeastaan ollut mitään tarvetta: vaivihkaa koko Ríon maamerkki-akveduktin hallitsema Lapan aukio oli täyttynyt ihmisistä ja monihenkisiä, rummuin varustettuja samba-orkestereita ilmestyi sinne tänne ihmisten keskelle soittamaan. Juotavaa ja syötävää sai ympäröivistä kojuista ja tanssimaan pääsi keskellä ihmismassaa, joten mitä sitä enää enempää enää toivomaankaan. Viimeinen iltamme Ríossa oli tunnelmaltaan juuri niin välitön ja latinomainen kuin stereotyyppisesti Brasiliasta vaan voi kuvitella, ja fiilikset tähtitaivaan alla juhliessa olivat todella unohtumattomat. Río oli kyllä ehdottomasti niitä kohteita, joihin on tultava uudestaan!

Ríon toisia kasvoja
Lauantaina suuntasimme vielä aamusta yhdessä väsyneinä bussiasemalle, jossa tiemme sitten matkan osalta erosivat. Hieman haikein mielin nousin Belo Horizonteen lähtevään bussiini ja aloitin reissun viimeisen bussimatkani musiikkia kuunnellen ja kumpuilevia, värikkäiden maatalojen, tilkkutäkkimäisten peltojen ja vehreän sademetsän peittämiä kukkuloita katsellen. Väsymykseni haihtui kuitenkin tyystin päästyäni kuuden tunnin jälkeen perille Belo Horizonteen ja tavattuani ystäväni ja tämän aviomiehen bussiasemalla. Heti siistiydyttyäni lähdimme vielä kaupungille syömään. Brasilian kolmanneksi suurin, n. 5 miljoonan asukkaan kaupunki on tunnettu erityisesti lukuisista, Santa Terezan kaupunginosassa sijaitsevista baareista ja alueen erinomaisesta ruuasta, joten mikä olisikaan ollut parempi tapa aloittaa matkani viimeinen etappi kun tutustua paikallisiin herkkuihin oikein baariruuan vuotuisen mestaruustittelin ansainneessa kuppilassa. Nautiskelemamme naposteltavat todella olivat hyviä, mutta myös valitettavan raskaita – esimerkiksi paistettuja sian kyljyspaloja, friteerattuja maissipasteijoita, paistettua juustoa, paistettua makkaraa sekä papuja ja maniokkia voikastikkeella. Totesin, ettei kyseinen ilta ollut oikein sopiva aika tuoda ilmi aikomustani siirtyä kasvispainotteisempaan ruokavalioon ;)

Periteinen brasilialainen alkuruoka Bahían maakunnasta:
friteerattuja papupasteijoita tulisella rapukastikkeella
Seuraavana päivänä ystäväni esitteli minulle Belo Horizonten kaupunkia. Yksi parhaita puolia ystävien luona vieraillessa on, että paikalliset aina osaavat näyttää mielenkiintoisia paikkoja ja tapahtumia, joihin ei itse osaisi suunnata – juuri sellaisia kuin Belo Horizontessa sunnuntaisin pidettävät suuret maakuntamarkkinat, joilla myytiin kaikkea käsitöistä vaatteisiin, kenkiin, koruihin, nahkaesineisiin kuin ruokaakin. Sainkin kukkaroa mukavasti kevennettyä kotimatkalle (joskin rinkkaa lihotettua). Kaverini ja tämän aviomiehen kanssa sain myös tietää brasilialaisesta kulttuurista ja maan politiikasta paljon enemmän, kuin mitä tavallisesti matkustaessa olisi mahdollista. Mielenkiintoista oli oppia esimerkiksi lähestyvien presidentinvaalien merkittävistä koulutus- ja korruptiokysymyksistä, kuulla jalkapallon MM-kisoista kulissien takana, ymmärtää Brasilian kuulujen favelojen eli slummialueiden syntyä sekä nähdä maan suuret elintasoerot esimerkiksi siinä, että lähes kaikilla keskituloisilla on kotiapulainen (muttei tiskikonetta). Kulttuuria sain nähdä myös käytännössä esimerkiksi kauhistellessani sunnuntaina lounasta syödessämme mielessäni ravintolan annoshintoja, jotka nousivat noin 30 euroon. Huojennukseni oli melkoinen, kun ystäväni selittivät annosten olevan tarkoitettua usealle hengelle (miten monelle, piti kysyä tarjoilijalta) – Brasiliassa ruuan jakaminen ravintolassa vain on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Capim Douradosta eli kultaruohosta tehdään
Brasiliassa monenlaisia koruja
Taiteilija Belo Horizonten suurilla
maakuntamarkkinoilla


Minä, brasilialainen ystäväni ja se legendaarinen jalkapallostadioni, jolla Brasilia hävisi Saksalle 1-7
Matkani viimeisenä päivänä kaverini täytyi valitettavasti työskennellä aamusta iltaan, mutta onnekseni hänen siskonsa lupautui toimimaan minulle oppaana. Edellisenä päivänä olin nähnyt jo Belon päänähtävyydet eli kaupungin moderninmallisen ikoni-kirkon ja valtavan jalkapallostadionin (juuri sen legendaarisen, jolla Brasilia meni häviämään Saksalle 1-7), joten nyt oli aika vierailla ydinkeskustan suuressa kauppahallissa ja kauniilla aukioilla. Belo ei kuitenkaan ole mikään kovin keskeinen turistikaupunki ja väsyttyämme kävelyyn ja kuumuuteen päätimme mennä elokuvan päivänäytökseen. Koska sen alkuun oli kuitenkin vielä reilusti aikaa, kaverini tanssia harrastava sisko keksi viedä minut ex temporena entiselle koululleen meneillään olevalle tanssitunnille. Samban opettelu ja paikallisen koulun näkeminen olivat taas sellaisia kokemuksia, joita en juuri yksin kierrellessä saisi, ja olinkin päivään erittäin tyytyväinen sen suunnittelemattomuudesta huolimatta. Leffan jälkeen kruunasimme iltapäivän vielä syömällä puolikiloa paikallisten jäätelön tapaista lempiherkkua, açai-hedelmästä valmistettua samannimistä virkistävää makeista. Viimeinen iltani meni sitten pakkailujen ja matkavalmistelujen puitteissa, mutta onnekseni puolen vuoden matkan jälkeen lähdön koittamista oli lopulta aika vaikeaa tajuta eikä viimeiset hetket edes tuntuneet mitenkään erityisiltä. Ja mitä sitä toisaalta suremaan – ainahan voi tulla uudestaankin!

Belo Horizonten kaunis Praca da Liberdade

Päivä kaverini siskon kanssa: samban opettelua
paikallisella koululla ja jäätelöntapaisen acain
maistelua 
 

Tiistaina lopulta oli aika suunnata kotia kohtia, mikä olikin pitkän kaavan mukainen projekti. Lentojeni varaamisessa olevien ongelmien vuoksi jouduin matkustamaan takaisin Chileen ennen paluutani Eurooppaan, ja niinpä ovelta ovelle -matkan kestoksi muodostui lopulta noin 50 tuntia. Aamuneljältä kaverini kämpältä lähtiessäni suuntasin ensin Belo Horizonten lentokentälle, sieltä Sao Pauloon ja sieltä viiden tunnin odottelun jälkeen Santiago de Chileen, josta kuuden tunnin jälkeen pääsin aloittamaan varsinaisen, 10-tuntisen New Yorkin vaihdon sisältävän kotimatkani. Matka meni lopulta aika leppoisasti, ja ilokseni esimerkiksi Santiagossa hongkongilainen, juuri Santiagoon vaihtoon saapunut norjan aikojen kaverini tuli tapaamaan minua lentokentälle. New Yorkissa puolestaan minulla oli aikaa jalkautua hetkeksi helteiseen suurkaupunkiin. Matkan kestoa enemmän minua häiritsikin lopulta langattomien Internet-yhteyksien puuttuminen, sillä en kännykkäni toimimattomuuden vuoksi lopulta voinut olla kotiväkeen yhteyksissä mitenkään esimerkiksi siitä, että viimeinen lentoni oli myöhässä. Onneksi sen suurempia yllätyksiä ei sattunut, ja Suomen maankamaralla olin kuin olinkin torstaina 28.8. puoli kymmeneltä aamulla.

Viimeistä kertaa Chilessä: tapaaminen hongkongilaisen, Chileen
vaihtoon tulleen Norjan-aikaisen ystäväni kanssa lentokentällä

Pikavisiitti pohjoisempaan Amerikkaan - elokuisena päivänä
New York oli tuskaisen kuuma ja väsyttävä 
Reissua numeroina ;)
Vaikka sitä kuinka kiertelisi ja kaartelisi, on vaihtokokemukseni ja sen mukana myös tämän blogin taival nyt tullut tiensä päähän. Kotilomakin on ohi ja huomenna suuntana on Lappeenranta ja uusi lukuvuosi. Lähitulevaisuudessa tulen vielä lisäämään tänne sen kauan hehkuttamani uusien vaihtareiden infopaketin, mutta koen jo tässä vaiheessa olevan aika kiittää kaikkia teitä, jotka olette matkassani seuranneet läpi Etelä-Amerikan aavikkojen, sademetsien ja laskettelurinteiden; kokeneet niin suurtulipalon kuin maanjäristyksiäkin; nähneet sekä kaimaanit että kondorit sekä ennen kaikkea myötäeläneet kaiken väsyttävistä yöbusseista chileläisten rentoihin asadoihin ja Brasilian energisiin sambaöihin.  Toivon todellakin, että matkani on antanut myös teille mahdollisuuden nähdä ja kokea uusia maailmoja. Ei siis muuta kuin seuraaviin seikkailuihin - ¡Hasta las próximas aventuras!