Sanakirjoja ja sansanoita

Nyt on ensimmäinen varsinainen kouluviikko takana, ja kuten viimeksi lupailinkin, ajattelin sen kunniaksi tällä kertaa mainita muutaman sanasen itse opiskeluista muun tarinan ohessa. Juttu kuitenkin alkoi hieman paisua, joten päätin tällä kertaa jättää viikonloppureissuni uutiset seuraavaan kertaan.

Käymäni koulu on siis noin 10 000 opiskelijan Universidad Tecnica Federico Santa Maria, jonka pääkampus sijaitsee täällä Valparaísossa. Koulu on yksityinen, ja ainakin kaikkien paikallisten kommenteista päätellen erittäin arvostettu. Suurin ero Suomessa opiskeluun verrattuna on kieli: opiskelu täällä tapahtuu täysin espanjaksi myös meidän noin 40 vaihtarin osalta. Niinpä olen muiden vaihtarien tapaan valinnut suurimman osan kursseistani humanististen aineiden osastosta – niin sanottuja ”oikeita” kursseja eli oman osastoni (tuotantotalouden) kursseja minulla on tällä hetkellä tasan yksi. Olisin mielelläni ottanut toisenkin, mutta monille kursseille ei oteta vaihto-opiskelijoita ja useat menivät nopeasti täyteen. Näin ollen yhden tutakurssini, Administración de las Empresas, lisäksi opiskelen psykologiaa, henkilöstöhallintoa sekä Chilen politiikkaa ja historiaa kahdella eri kurssilla. Pitkän sumplimisen jälkeen onnistuin järjestelemään lukujärjestykseni niin, että näillä näkymin minulle jää niin keskiviikko kuin perjantaikin täysin vapaiksi. Tosin vastapainona on sitten tuntien aloitus joka päivä tasan kahdeksalta ja opiskelu pitkälle iltapäivään, mutta pidennetty viikonloppu on kuitenkin aina pidennetty viikonloppu ;)

Yliopistoni mereltä päin

Ensimmäinen viikkoni ei ole ollut kovin täysi, mutta talon tapoihin tutustuminen on tehnyt siitä astetta haastavamman: suurella kampuksella juoksennellessa ja luokkia etsiessä on tullut hieman fuksimainen olo. Sisällöltään ainakaan humanistiset kurssit eivät ole vaikuttaneet erityisen vaikeilta ja monet kiinnostavat ihan aidostikin, mutta tunneilla espanjan puhuminen ja luennoitsijoiden ymmärtäminen on välistä kuin hakkaisi päätä seinään. Joillain luennoilla on tullut jopa koominen olo, kun on ollut luokan ainoa ulkomaalainen ja tuntuu, että tunnin ainoa täysin minulle auennut osuus on ollut nimenhuuto… Muut sansanot (Santa Marían opiskelijoista käytetty lempinimi) ja henkilökunta ovat kuitenkin olleet hyvin avuliaita, ja monesta pulmasta on selvinnyt koiranpentumaisella ilmeellä ja selityksellä "Soy de intercambio". Auringonpaisteisella kampuksella haahuilu muiden vaihtarien kanssa ei ole muutenkaan tähän mennessä tuntunut yhtään hullummalta!

Yleisesti opiskelu täällä on melko samanlaista kuin Suomessa. Luennoilla joutuu tosin olemaan läsnä yleisesti hieman enemmän ja tunnit ovat vähän virallisempia, esimerkiksi kahvikuppeja niillä ei harmi kyllä juuri näe. Luokassa myös keskustellaan hieman tottumaani enemmän (onhan se kiva esittää mielipiteensä espanjaksi esimerkiksi McDonaldsin menestymisestä Boliviassa) ja kirjoitetaan paljon muistiinpanoja käsin. Suurin ero päivittäisissä opiskeluissa on ehkä aikataulu, sillä opetus täällä jatkuu iltayhdeksään ja tauot ovat suomalaisia lyhyempiä. Keskellä päivää on kuitenkin lounaalle ja erilaisille koulun järjestämille urheiluaktiviteeteille varattu pidempi tauko, jolla itse esimerkiksi olen kokeillut salsatunteja. Yksi hieman vähemmän merkittävä, mutta suomalaisittain oudolta tuntuva ero on myös koulun vartiointi: täällä kampusalueemme on tiukasti aidattu ja jokaisella portilla vartijoita on ainakin kaksin kappalein, vaikka koulu on kaukana kaupungin keskustasta.

Iltalenkkimaisemia Valposta

Opiskelun ohella olen toki ehtinyt puuhata tällä viikolla muutakin. Maanantai-iltana juhlimme esimerkiksi porukalla erään vaihtarin synttäreitä, ja tiistai-illan käytin lenkkeilyyn. Keskiviikkona niin minulla kuin saksalaisella kämppiksellänikin oli vapaapäivä, joten päätimme heittäytyä vaihteeksi täysin turisteiksi – ja mikäpä sen parempi tapa kuin mennä opastetulle turistikierrokselle. Vaikka olimme nähneet kaikki kierroksella esitellyt paikat etukäteen, antoi kierros hyvän kokonaiskuvan uuden kotikaupunkimme historiasta ja opetti paljon uutta. Mielenkiintoista oli esimerkiksi tietää, että ennen Panaman kanavan rakentamista Valparaíso oli yksi Etelä-Amerikan rikkaimmista kaupungeista, ja että nykyään hyvin vaarallisena pidetty satamakortteli oli ennen maanjäristyksissä rapistumista kaupungin loistokas keskusta. Kierroksella selvisi myös esimerkiksi kotikaupunginosamme, iloisen kukkulan, nimen alkuperä: nykyisin maailmanperintöalueena tunnettu taiteilijakaupunginosa oli aikoinaan täynnä ilotaloja, jossa erityisesti merimiehet tapasivat vierailla. Viereinen kukkula, Cerro Concepción, oli sitten monine kirkkoineen synninpäästöä varten…

Kämppikseni kanssa kokkaamani illallinen terassilla

Sano hei Rambolle! Uusi perheenjäsenemme, vuokraemäntäni pojan lemmikki, asuu onneksi talon ulkopuolella...

Turistikierroksen lisäksi historia- ja kulttuurituntemukseni on kasvanut tällä viikolla myös toisella tavalla, sillä kahtena iltana olemme käyneet pitkiä keskusteluja uuden chileläisen kämppikseni kanssa. Kaverini on sivistänyt minua muiden muassa chileläisestä musiikista ja maan tärkeimmistä jalkapallojoukkueista, ja hänen ansiostaan minulle myös selvisi, että joulukuussa Chilelle valittu uusi presidentti astui virkaan viime tiistaina täällä Valparaísossa. Jälkeenpäin vähän nauratti, miten pimentoon sitä ilman uutisia jääkään: virkaanastujaisissa vieraili tärkeitä henkilöitä Etelä-Amerikan eri maiden presidenteistä myös Suomea edustavaan Tarja Haloseen, ja ilman kämppistäni olisin vain ihmetellyt, että onpa keskikaupungilla paljon poliiseja… Kämppisteni ohella myös vuokraemäntäni ja tämän poika ovat tulleet minulle viikon aikana paremmin tutuiksi, ja jutellessamme ja kokkaillessamme heidän seurassaan talossa alkaa olla jo kotoinen fiilis: porukkamme tuntuu jo lähes perheeltä.

Viime viikolta riittäisi kerrottavaa myös viikonlopulta, mutta kuten alussa mainitsin, en viitsi venyttää tätä yhtä päivitystä aivan loputtomiin. Mainospalana voin kuitenkin mainita, että vietin viikonloppuni pääkaupungissa Santiagossa, joten stay tuned for that!