Santiago ja viimeiset kesäpäivät

Taas on ehtinyt viikko vierähtää edellisestä päivityksestä, vaikka lupailinkin latailla Santiagon-kuvia piakkoin. Tässä kuitenkin nyt jokunen kuva ja vähän muutakin juttua niin Santiagosta kuin viime viikonkin riennoista.

Viime viikonloppuna vierailin siis Chilen pääkaupungissa Santiago de Chilessä. Reissu ei ollut niitä kaikkein suunnitelluimpia, ja kuten matkatessa usein sattuu, koko mahdollisuus tuli eteeni hieman yllättäen.  Yksi itävaltalainen vaihtarikaverini oli nimittäin menossa itävaltalaisen kaverinsa chileläisen kaverin syntymäpäiville Santiagoon (jos kuulostaa monimutkaiselta, niin sitä se olikin) ja pyysi minua mukaansa ajatellen, että ventovieraiden chileläisten pippaloille olisi mukavampi mennä kaksin kuin yksin. Niinpä minä perjantai-iltana totesin, että ainahan sitä yhden tuntemattoman chileläisen juhlille voi lähteä, ja viikonloppusuunnitelmani olivat kerralla valmiit. 

Lopulta meitä suuntasi lauantaiaamuna Santiagoon kahden sijasta neljä, silla kaksi kaveriamme halusi myös lähteä päiväksi pääkaupunkiin. Valparaísosta menee busseja Santiagoon vartin välein ja edestakainen matka maksaa noin 6-7 euroa, joten reissuun lähteminen ei ole mikään suuri kynnys. Puolentoista tunnin bussimatkan jälkeen olimmekin hieman pöllämystyneinä keskellä lähes kuuden miljoonan asukkaan suurkaupunkia, ja luonnollisesti suuntasimme ensimmäisinä syömään. Lounaan jälkeen päätimme kierrellä läheisessä Gabriela Mistral -kulttuurikeskuksessa, ja vaikka itse keskus ei ollut kovin erikoinen, oli vierailu yksi päivän hauskimmista hetkistä. Keskuksen piha on nimittäin paikallisten nuorten suosima paikka harjoitella erilaisia tansseja, ja (koska emme nähneet tuttuja lähettyvillä) päätimme pyytää yhtä porukkaa opettamaan jotain meillekin. Lopputuloksesta en osaa sanoa muuta kuin että ainakin meitä ohjanneilla chileläisillä oli hauskaa.

Tanssia Gabriela Mistral -kulttuurikeskuksen pihalla
Santiagossa - yllä itse prot

 

Iltapäivällä päätimme suunnata turisteina samantapaiselle ilmaiselle kävelykierrokselle kuin johon olin jo Valpossa ottanut osaa. Opastettu kierros osoittautui hyväksi päätökseksi, sillä suurkaupungissa kävely helteellä oli uskomattoman uuvuttavaa ja porukkamme aloitekyky nollassa. Kierroksella myös näimme aika kattavasti Santiagon keskustan (ihan hieno, mutta olen edelleen tyytyväinen että asun Valpossa) ja kuulimme taas mielenkiintoisia faktoja Chilestä – esimerkiksi sen, että katolisessa maassa abortti ei ole vieläkään laillinen ja avioerokin sallittiin vasta muutama vuosi sitten. Kierroksen jälkeen minä ja itävaltalainen kaverini suuntasimme kaupan kautta aiemmin mainitun chileläisen tutuntutun syntymäpäiville, jotka pidettiin esikaupunkialueella kerrostalon kerhohuoneessa. Varsin paikallisessa porukassa saimme ainakin harjoitella espanjan puhumista riittämiin. Teemana juhlissa oli hieman meksikolaisittain Tequila-fiesta, ja varsin pian kävikin ilmi, ettei suurin osa juhlijoista kaivannut jatkopaikkaa ollenkaan. Yöksi menimme syntymäpäiväsankarin kämppään monen muun juhlavieraan tavoin.

Santiagon katunäkymää
(kuvaan ei sattunut edes yhtään kulkukoiraa ;))

Sunnuntaina päätimme vielä aamiaisen jälkeen lähteä chileläisen tuttumme ja tämän kaverin kanssa kiipeämään Santiagon korkeimmalle kukkulalle, San Cristobalille. Ylämäkeen kävely oli hellesäällä uuvuttavaa, mutta näkymä ylhäällä todella palkitsi: koko kaupungin lisäksi laelta näki kaupunkia jylhästi ympäröivät Kordilleerit. Maisemien ohella saimme kävellessämme kokea urheilujuhlan huumaa, sillä viime viikonloppuna Santiagossa järjestettiin Etelä-Amerikan maiden väliset urheilukilpailut (paikalliset kuvailevat tapahtumaa Etelä-Amerikan olympialaisina), ja sunnuntaina kaupungin kaduilla kilpailtiin pitkänmatkan pyöräilyssä. Ennen kotiinlähtöä kävimme vielä porukalla syömässä, ja samalla tapasin myös lappeenrantalaisen kaverini, joka on vaihdossa Santiagossa – Karjalan murteen kuuleminen keskellä Santiagoa toi kieltämättä kotoisan olon J

Saludos desde San Cristobal!

Viikonloppureissun jälkeen alkuviikko kului aika rauhallisissa merkeissä opiskellen ja urheillen, mutta keskiviikosta lähtien reipastuin jälleen jalkautumaan kaupungille lähes joka ilta. Erityisen mainitsemisen arvoinen tapahtuma oli perjantaina, kun eräs meksikolainen vaihtari järjesti Chilen viimeisen virallisen kesäpäivän kunniaksi koko porukallemme asadon, chileläisen grillijuhlan. Paikka ei juuri olisi voinut olla hulppeampi: kerrostalon suurelta kattoterassilta näki niin Tyynenmeren, tilkkutäkkimäisesti kukkuloille levittäytyvän kaupungin kuin tietysti täydeltä terältä paistavan auringonkin. Aloitimme grillailun jo hyvissä ajoin iltapäivällä ja jatkoimme pitkälle yöhön, ja päivän aikana tutustuin myös moniin uusiin kasvoihin niin chileläisistä kuin meistä vaihto-oppilaistakin. Illalla tähtitaivaan alla salsaa tanssiessa, kitaraa soitellessa ja chileläisiä lauluja opetellessa tunnelma ei olisi voinut juuri enää parempi olla.

Chileläinen kesäherkku - makeutettua jääkylmää
valkoviiniä meloonista nautittuna

Grillailua asadolla

Kattoterassinäkymiä grillijuhlilta

Viime viikon kohokohtiin kuului myös sunnuntaina pienellä porukalla tekemämme vaellus läheisessä kansallispuistossa sijaitsevalle La Campana -vuorelle. Kaikkia vaelluskuvia en ole joutanut kuitenkaan vielä koneelleni laittaa, joten niitä luvassa seuraavalla kerralla. İHasta luego!