Chi-chi-chi, le-le-le, ¡Viva Chile!

Ennen vaihtoon lähtöäni muistan aikaisempien vaihtareiden minulle sanoneen, että blogin kirjoitus on kiva idea, muttei sille varsinkaan vaihdon lopussa tahdo jäädä juuri aikaa. Nyt kyseinen fraasi on todella valjennut minullekin. Kalenterisivujen huvetessa yhteiskeittiömme karkkivarastoakin nopeammin alkaa ajankäyttö pikkuhiljaa tuottaa paineita: toisaalta haluaisi nauttia viimeisistä vaihtoviikoista täysillä ja kokea kaikki jäljellä olevat must-do’t, mutta samalla pitäisi myös saattaa päätökseen (joissain tapauksissa oikeastaan ensin aloittaa) kurssien työt ja tentit. Tässä päivityksessä on siis kuitenkin luvassa jonkinnäköinen läpivalaisu viimeviikkojen tärkeimmistä tapahtumista.

Kuten viime kerralla jo mainitsin, tämän kuun alusta alkaen olen asunut uudessa kämpässäni Valparaíson toisella laidalla Cerro Baronilla, ja muuttopäätös on alun epäröinnistä huolimatta osoittautunut nappivalinnaksi. Parasta uudessa talossani ovat lukuisat kämppikseni – los Barones, kuten itseämme kutsumme – joista kuusi on muita vaihto-oppilaita, kaksi paikallisia chileläisiä ja yksi Teddy-niminen tyttökissa. Tähän mennessä yhteiselostamme on minulle näyttäytynyt lähes ainoastaan ne hyvät puolet, sillä koskaan ei tarvitse olla vailla seuraa, mutta vuokraemännän asuessa talon alakerrassa melutaso ei yöaikaankaan karkaa käsistä. Kavereiden lisäksi uuden kämppäni plussiin kuuluu lasitettu kattoterassi hulppeine näkymineen sekä talon sijainti, sillä ostoskeskus ja bussiasema ovat alle viiden minuutin kävelymatkan päässä ja yliopistokin vain viidentoista. Vaihtarikavereiden kanssa ostamme ruuat yhdessä ja kokkailemme porukalla lähes joka ilta, ja usein taloomme eksyy enemmän tai vähemmän myös muita kavereitamme. Viime viikonloppuna esimerkiksi yksi chileläinen ystäväni tuli vierailemaan luonani, ja järjestimme yhdessä vaihtariporukkamme tytöille chileläisen lounaan. Alkuruoaksi kaverini opetti minua valmistamaan tuoreista simpukoista juustolla ja viinillä kuorrutetun paikallisen alkuruuan, machas al parmesano, joten nyt minulla on sitten koti-suomessakin kokeiltavaksi ainakin yksi vähän erikoisempi – ja todella herkullinen – chileläinen resepti. Niin että kylään sitten vaan kun palaan kotiin, minä kokkaan ;)

Auringonlasku Valpon lahdella kattoterassiltamme kuvattuna

"Machas al parmesano" ennen uunissa kypsentämistä

Tapahtumien osalta viime viikkojen ylivoimaisesti tärkein eventti on ollut jalkapallon MM-kisojen eli Mundialin alkaminen. Jalkapallohuuma täällä vastaa vähintään lätkän MM-kisojen aiheuttamaa mekkalaa Suomessa, ja esimerkiksi yliopistossamme Chilen otteluiden aikana olevat tunnit on virallisesti peruutettu. Katukuvassa kisoja ei voi olla huomaamatta, sillä katukauppiaiden kojut ovat täyttyneet Chile-krääsästä, autoihin on kiinnitetty erilaisia kannustuslippuja ja mainosten iskulauseet eivät muusta puhukaan kuin Chilen menestyksestä. Vaikka itse en ole minkäänasteinen futisfanaatikko, ilmapiiri täällä nostaa omiakin fiiliksiä ja ruotsalaisen ja itävaltalaisen kaverini kanssa olemmekin päättäneet panostaa Chilen kannustukseen täysillä omien maidemme futissaavutusten jäädessä hieman vaatimattomiksi. Chilen ensimmäistä voitokasta Australia-ottelua seurasimme viime perjantaina isolla porukalla talomme kattoterassilla, ja ottelun jälkeen kaupungille jalkauduttuamme kannustushuudot kaikuivat korvissa vielä pitkään: …chi-chi-chi, le-le-le, ¡Viva Chile! Voitonjuhlia vaan varjosti hieman pelko niiden jäämisestä ainokaisiksi, sillä Chilen seuraavat alkulohkon vastukset ovat Espanja ja Hollanti. Niin kauan kun jäljellä on peliminuutteja on kuitenkin toivoa, ja keskiviikkona pidämme huolen ainakin siitä, ettei pelimenestys jää meidän kannustuksestamme kiinni!

Chile-Australia -ottelun kyytipojaksi valmistimme Valpon
kuulua roskaruokaa,chorillanaa - kuvassa itse kokki

Vaikka viime viikkoina en ole sen suuremmille matkoille ehtinyt lähteä, ei tekemisestä tai pienistä reissukohteista ole ollut puutetta. Viime viikonloppuna kävin esimerkiksi jälleen kerran Santiagossa tapaamassa chileläistä, Norjan-ajoiltani asti tuntemaani kaveriani ja iltaa vietimme yhdessä tämän kavereiden kanssa Santiagon moderneimmassa Providencian kaupunginosassa. Täällä Valparaísossa olemme kavereideni kanssa kiinnittäneet huomiota myös lähiympäristöömme tutustumiseen entistä paremmin, ja niinpä viime viikolla kävimme esimerkiksi kaverini kanssa kierroksella Valpon naapurikaupungissa Viña del Marissa, jonne pienestä etäisyydestä huolimatta harvoin tulee lähdettyä. Toinen lähivierailukohteemme oli yksi Valparaíson kauneimmista – joskin myös köyhimmistä ja vaarallisimmista – kaupunginosista, Cerro Polanco, joka on tunnettu erityisesti vaikuttavista graffiteistaan. Viime viikkojen mieleenpainuvin aktiviteetti oli kuitenkin vierailu läheiseen Concónin rantakaupunkiin, jossa kokeilimme surffausta. Kyseessä oli siis ensimmäinen kertani surffilaudan selässä, ja kaverini opastuksesta huolimatta voimakkailla aalloilla ratsastaminen muistutti omalla kohdallani varmasti enemmän rodeota kuin elokuvien surffiliitoja. Auringonpaisteisena päivänä en kuitenkaan olisi voinut kuvitella parempaa tekemistä, ja fiilikset ensimmäisten onnistuneiden nousujen jälkeen olivat uskomattoman hienot.

Merenrannan uusia kavereita

Surfing en Concón!

Kuten jo aiemmin totesin, viime viikkoina olen myös tehnyt kouluhommia eniten koko tähänastisesta vaihtoajastani. Ymmärrettävästi tentit, esseet ja esitelmät eivät ole jääneet mieleeni vaihtoaikani kohokohtina, mutta yleisesti olen opintoihini täällä erittäin tyytyväinen. Useat kurssit, esimerkiksi Chilen lähihistoriaa ja diktatuuria käsittelevät luentoni, ovat oikeasti mielenkiintoisia ja tarjoavat mahdollisuuden ymmärtää koko Etelä-Amerikan kehitystä (tai kehittymättömyyttä) uudesta perspektiivistä. Myös tylsempien kurssien, esimerkiksi ympäristöekonomian tai ihmissuhdetietämyksen, kohdalla yritän ajatella positiivisesti, että ainakin materiaalin kahlaaminen ja erilaisten esitelmien väsääminen kehittää kielitaitoani. Kurssien mielenkiintoisuuden lisäksi olen varsin yllättynyt koulumenestyksestäni, sillä kaikista kursseista saamani arvosanat ovat tähän mennessä olleet hyviä ja tuotantotalouden kurssistani minun ei tarvitse edes suorittaa kolmatta tenttiä ensimmäisten arvosanojeni kuuluessa luokan parhaimpiin. Toisaalta edessä on vielä yksi jos toinenkin palautettava tehtävä ja esitelmä, joten enpä nuolaise ennen kuin tipahtaa. Kaikkien kurssien loputtua kirjoittelen tänne sitten tarkempaa infoa kurssien valinnoista ja suorittamisesta seuraavia vaihtoon lähteviä varten.

Cerro Polancon graffiteja

Yksi opiskeluun kannustavista – tai paremminkin sen aiheuttamaa ärsytystä lieventävistä – tekijöistä viime viikkoina on ollut myös Valparaíson sää. Vaikka Suomessa alkaa jo juhannusviikko, Chileen on selvästi tullut talvi ja sateet. Sään nopean vaihtelun lisäksi minua on hämmästyttänyt sen vaikutus arkielämään, sillä koskaan Suomessa en ole ajatellut, että sateet voisivat olla vastaavanlainen ongelma kuin täällä. Rakennuksia ei ole selvästikään rakennettu vettä varten, ja niinpä ei ole lainkaan tavatonta, että ne vuotavat (näin tekee myös oma parvekkeemme) tai että sadetta varten on tehtävä erityistoimenpiteitä (kuten ripoteltava yliopistomme lattialle sahanpuruja vesivanojen etenemisen ehkäisemiseksi). Katuja ei ole juurikaan kanavoitu, ja niinpä sateella alamäkeen suuntautuvat tiet muuttuvat joiksi, joiden alavirroissa vene olisi autoa kätevämpi kulkupeli. Sateella on myös uskomaton vaikutus lämpötilaan, sillä kymmenessä asteessa läpikotaisin kosteissa taloissa palelee enemmän kuin Suomessa tulipalopakkasilla. Me lämpimien talojen luksukseen tottuneet vaihtarit sittenpä ostimme itsellemme minilämmittimet, jotka muuttivatkin elämämme (ja kuivattivat pyykkimme) täysin. Lämmityksemme aiheuttaa kuitenkin pienoista vastustusta chileläisiltä kämppiksiltämme, joiden on vaikea ymmärtää, miksemme vaan laita lisää laamaneuleita päälle ja värjöttele. Kaipa tämä kuuluu niihin kultalusikka suussa syntyneiden eurooppalaisten ongelmiin… Onneksemme sateisia päiviä ei ainakaan vielä ole ollut montaa peräjälkeen, ja aurinkoisina päivinä lämpötila kohoaa edelleen reilusti yli 20 asteen kuivattaen talotkin tehokkaasti.

Turistina Polancolla

Graffitien lisäksi Polanco on tunnettu kuvassa
näkyvästä keltaisesta tornihissistä

Kuten jo alussa totesin, varsinainen vaihtoaikani alkaa uhkaavasti lähetä loppuaan. Vaikka virallisesti lukukausi jatkuu elokuun alkuun, on osa kursseista päättynyt jo ja omalla kohdallani muutkin tulevat loppumaan niin, ettei heinäkuun puolelle jää kuin yksi tentti. Niin kuin sitä sanotaan, yhden oven sulkiessa sitä voi kuitenkin avata toisen, mikä omalla kohdallani tarkoittaa tilaisuutta keskittyä opiskeluiden jälkeen täysillä matkustamiseen ja uusiin kokemuksiin. Heinäkuun alussa suuntaan ensin reiluksi kymmeneksi päiväksi Peruun, jossa tapaan poikaystäväni ja reissaamme yhdessä Pohjois-Perun rantojen kautta Machu Picchulle. Matkalta palaan sitten suoraan tekemään sen ainokaisen jäljellä olevan tenttini, ja päivän hengähdystauon jälkeen saan nähdä lisää pohjoismaista kansaamme, kun vanhempani tulevat minua tänne tapaamaan. Yhdessä aiomme matkustella Chilessä ja suunnata kuun lopussa poikaystävänikin ehdittyä Chileen porukalla Buenos Airesiin. Siellä tiemme sitten erkanevat vanhempieni jatkaessa Suomeen ja minun ja poikaystäväni mennessä sinne, minne tie vie. Takaisin Suomeen lentomme ovat näillä näkymin syyskuun alussa Brasiliasta, joten vaikka vaihtoaikani loppuu pian, Etelä-Amerikan seikkailuani on kokonaisuudessa jäljellä vielä lähes puolet.

Ennen tulevaisuuden pidempiä reissuja suuntaan kuitenkin vielä tänä viikonloppuna kavereideni kanssa minimatkalle Etelä-Chileen, Valdivian ja Púconin kaupunkeihin. Seuraavalla viikolla edessä olisi sitten vielä luonnollisesti opiskelua, mutta myös futiksen MM-kisoja, kavereiden näkemistä ja fiestoja, joten pitkäksi aika ei varmasti käy. Tältä erää kuulumiset olivat kuitenkin tässä, palaamisiin siis taas ensi viikolla!