Viinitiloja, vaelluksia ja vaaratilanteita

Tänään tai oikeammin eilen Chilessä tapahtunut voimakas maanjäristys on ylittänyt Suomenkin uutiskynnyksen, joten siitä heti aluksi pari sanaa. Loppua kohden kertailen taas vähän edellisen viikon kohokohtia, kun viimekertaisesta päivityksestäkin on ehtinyt reilu viikko vierähtää.

Eilen illalla Chilen pohjoisosassa merellä tapahtui siis Richterin asteikolla voimakkuudeltaan 8,2 maanjäristys, joka aiheutti kansallisen hätätilan niin pohjoisessa sijaitseviin kaupunkeihin kuin koko rannikollekin, mukaan lukien Valparaíson. Itse satuin tapahtumahetkellä juuri olemaan bussissa (kyllä, palaamassa koulusta yhdeksältä illalla) lähellä pääaukiota, ja tilanne oli kyllä aika paniikinomainen, kun kadulla olevat ihmiset alkoivat huutaa ja änkeä bussiini päästäkseen ylös kukkuloille pois mahdollisen tsunamin tieltä. Kotiin päästyäni seurasimme kavereideni kanssa ikkunasta, miten ihmiset ryntäilivät kiireessä yhä ylemmäs kukkuloille, ja yhdet turistit tulivat paniikissa ovelta kysymäänkin, ovatko varmasti turvassa. Meitä tilanne lähinnä huvitti, sillä maanjäristys tapahtui todella kaukana Valparaísosta ja muutenkin asumme niin ylhäällä rannikolla, että tsunami saisi olla kerrostalon korkuinen kotiimme yltääkseen. Kun tsunami, tai paremminkin aalto, sitten paria tuntia myöhemmin Valpoon saapui, oli se hyvin pieni eikä aiheuttanut tuhoa. Luonnollisesti Pohjois-Chilessä seuraukset olivat suuremmat, mutta eivät sielläkään onneksi ilmeisesti kovin vakavat. Paikalliset ottivat tilanteen kuitenkin täälläkin niin vakavasti, että kaikki tämän päivän luentomme ovat peruutettu – onpahan ensimmäinen kerta, kun ei tarvitse mennä kouluun tsunamin takia :D

Yleisesti maanjäristyksistä voisin vielä mainita, että olen täällä ollessani yllättynyt aika paljon siitä, miten vähän ne arkeen vaikuttavat. Esimerkiksi Valparaisossa on sattunut yli 5 Richter-tason maanjäristyksiä joka viikko täällä ollessani, mutten vielä toistaiseksi ole edes tuntenut niistä yhtäkään. Ihmettelin tätä joillekin paikallisille, sillä monessa muussa maailmankolkassa jo paljon pienemmät järistykset ovat aiheuttaneet mittavat tuhot. Paikalliset kuitenkin selittivät, että Chilessä järistyksiin on varauduttu erittäin hyvin ja esimerkiksi taloille – korkeille kerrostaloillekaan – vahinkoa järistyksistä aiheutuu erittäin harvoin. Sen sijaan ongelmat veden- ja sähkönjakelun kanssa ovat normaaleja. Yleisesti paikalliset suhtautuvat järistyksiin todella rennosti, minkä vuoksi yllätyinkin eilisestä paniikista. Selityksenä ilmeisesti on 2010 tapahtunut samantyyppinen voimakas maanjäristys merellä, jonka aiheuttama hyökyaalto tappoi yli 500 pitäen siten ihmisiä vieläkin varpaillaan.

Näkymiä reitiltä kohti La Campanan huippua

Täällä kävi itse Darwinkin 1834

Zorro, pieni vuoristokettu

Nyt siirryn kuitenkin käsittelemään viime viikolta kertomatta jääneitä kuulumisiani. Edelliskertaisen lupaukseni täyttääkseni ohessa muutama kuva reilu viikko sitten tekemästäni vaelluksesta läheiseen La Campanan kansallispuistoon. Kyseinen puisto koostuu siis puiston nimeä kantavasta, noin kaksi kilometriä korkeasta vuoresta, jonne pääsee vaeltamaan hyvin hoidettua ja merkittyä reittiä pitkin. Noin 15 kilometrin vaellus ei kuulosta kovin pahalta, mutta kun matka yhdistyy noin 1,6 kilometrin korkeuseroon, päivän lopuksi tiesi jotain tehneensä. Vaellus oli kuitenkin yksi hienoimmista kokemuksistani täällä tähän mennessä, ja näkymät vuoren laelta ympäröiville Kordilleereille (eteläinen osa Andien vuoristoa), Argentiinan puolella sijaitsevalle Etelä-Amerikan korkeimmalle vuorelle Acongagualle ja pilvisumun peitossa oleviin laaksoihin upeat. Mainittakoon vielä, että kyseisellä vuorella on vieraillut myös itse Darwin Etelä-Amerikkaa kiertäessään, ja hänen vuonna 1834 kiinnittämäänsä plakaattia voi ihailla reitin varrella.

La Campanan vaelluksen innoittamana vietin viime viikon varsin terveellistä elämää ja panostin erityisesti urheilupuoleen. Koulun liikunta-aktiviteeteista kokeilin kehon ilmaisun ja luovuuden harrasteryhmää, arabialaista tanssia sekä pilatesta, joiden lisäksi olen liittynyt jo aiemmin kokeilemaani salsaan ja argentiinalaiseen tangoon keskittyvään tanssiryhmään.  Liikunnan ohella olemme kämppisteni kanssa pitäneet huolta ravitsemuspuolesta ja kokeilleet myös chileläisiä erikoisuuksia. Esimerkiksi keskiviikkona kävimme kämppikseni kanssa ostamassa kalatorilta kalaa ja talon isännän avustuksella valmistimme cevichea, chileläistä kalaherkkua, jossa kala kylvetetään ensin sitruunasta, chilistä, korianterista, paprikasta ja sipulista koostuvassa mausteliemessä ja syödään sitten raakana suomalaisten sillien tapaan (kala oli ilmeisen tuoretta kun vielä seuraavanakin päivänä olimme hyvissä voimissa). Valmistuksen lopussa isäntämme toi pöytään viinipullon ja hyvän ruuan äärellä keskustelut jatkuivat pitkälle iltaan.

Itse valmistettua chevicea

Viikonlopuksi ei ollut mitään erikoisempaa ohjelmaa, joten saimme idean lähteä vierailemaan Chilen kuuluisilla viinitiloilla näin sadonkorjuuajankin ollessa sopivasti käsillä. Kohteeksemme valitsimme Colchaguan, vajaa 200 km Santiagosta etelään sijaitsevan maan tärkeimmän viinilaakson, jonne meitä suuntasikin lopulta kaikkiaan 12 vaihtaria. Viinitilalla vierailun ja viinin maistelun lisäksi reissusta jäi mieleen varsinkin perjantai-ilta, jonka päätimme viettää grillaillen Santa Cruzin pikkukaupungin laitamilla sijaitsevan hostellimme puutarhassa. Illalla meille kuitenkin paljastui, että grilli kuuluikin naapuritaloon, jolloin sitten kysyimme naapuripihassa grillailevilta chileläisiltä, voisimmeko heidän jälkeensä kenties käyttää grilliä hieman. Kyllähän me saimme, ja vielä paljon enemmän – naapurit juhlivat sukulaisensa syntymäpäivä ja kutsuivat meidätkin juhlimaan kantaen eteemme grilliherkkuja, juotavaa ja kakkua. Ilta vierähti lopulta nopeasti opetellessamme chileläisiä perinnetansseja isäntäväen opastuksella.

Colchagua-laakson viinitiloja bussin ikkunasta

Lauantaina otin viinitilalla vierailun jälkeen otin suunnakseni Santiagon ja erään chileläisen ystäväni kodin. Olen siis tutustunut kaveriini jo muutama vuosi aiemmin käydessäni kaksi vuotta kansainvälistä lukiota Norjassa, ja olimme jo ennen matkaani sopineet tapaavamme jonain sopivana viikonloppuna Santiagossa. Oli todella mukavaa jutella kaverini kanssa pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia yhteisistä tutuistamme, ja lisäksi minusta oli erityisen hauskaa tutustua kaverini chileläiseen perheeseen (vaikka perheeltä varmasti kysyikin kärsivällisyyttä puhua niin hitaasti, että pystyin heitä ymmärtämään;)). Lauantai-illan vietimme kaverini chileläisten kavereiden seurassa, ja sunnuntaina sain vielä mahdollisuuden nähdä hieman erilaista Santiagoa kun arkkitehtuuria opiskeleva ystäväni vei minut kierrokselle omiin lempikaupunginosiinsa ennen paluutani takaisin aurinkoiseen Valparaísoon.

Jos edelliset viikkoni ovat tuntuneet kiireisiltä ja päivät täysiltä, ei tällä viikolla hoppuun ainakaan ole tullut taukoa. Maanantai meni juhliessamme saksalaisen kämppäkaverini syntymäpäiviä parinkymmenen vieraan voimin – juhlien jälkeen seuraavan aamun espanjantunnille saapui jopa kaksi opiskelijaa – ja koulussa lisäkiirettä ovat aiheuttaneet pian alkaviin tentteihin valmistavat kertaustunnit. Tärkein keskittymisen kohde on kuitenkin ollut vaellusmatkamme Patagoniaan, Chilen eteläosaan, jonne lennämme huomenna reiluksi viikoksi. Tarkoituksena on vaeltaa Torres del Painen kansallispuistossa lähes koko viikko, joten retkeilyvarusteita on viime päivinä metsästetty kavereiden nurkista ja paikallisista pikkuputiikeista tunti jos toinenkin. Matkan jälkeen meitä odottaakin sitten mukavasti tentit lähes joka kurssilla, mutta kukapa sitä vielä miettisi… Kuulumisia Patagoniasta kuitenkin luvassa siis reilun viikon päästä, siihen asti palaamisiin!